Riparin kolmannen päivän kunniaksi me suunnattiin koko leiriporukan voimin Männistön Pyhän Johanneksen kirkkoon. Se on mielestäni yksi Suomen kauneimmista kirkoista kaikesta moderniudestaan huolimatta (ja sen takia). Samanlainen reissu tehtiin jo viime rippileirilläkin, mutta silloin minun kännykkä oli nykyistä kökömpi. Nyt mie päätin uuden Motorolani innoittamana kokeilla siipiäni valokuvaajana. Olkaapa siis hyvät!






Nyt ollaan tällaisista näköaloista palattu leirikeskusoloihin. Vielä viis yötä jäljellä, ja tän tytön kesäduunit ois yhtä konfirmaatiota vaille taputeltu!
Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Mie katselin hieman oudoksuen erinäisten Facebookin käsityöryhmien Olga-sukkia, jotka näytti minun mielestä aikamoisen rumilta. Säälistä kuitenkin lisäsin Olgat to do -listalleni, ja nyt ne on valmiit. Oon yllättäen aikas ihastunut! Se voi kyllä osin olla langan ansiota, koska bling bling tuo aina piristystä päivään - Silver Soft on ihanaa. Tässä siis kimaltelevat hovinarrisukat:

silver soft, villasukat, olgasukat

silver soft, villasukat, olgasukat

silver soft, villasukat, olgasukat

Nyt mie oon siirtynyt jo seuraavan projektini pariin, tarkalleen ottaen Lapin sukkiin. Voi jestas! Kukaan ei kertonut mulle, että niiden väkertäminen todellakin vaatii kolmen langan käyttöä samalla kerroksella. Sanonko mitä... Ensimmäisen sukan kuvio-osuus alkaa kuitenkin kohta olla takanapäin, joten eiköhän tästä vielä selvitä.

Pikkuisen kävin tänään myös lankakaupassa. Mie hengailen tällä hetkellä siis Kuopiossa, joten otin itselleni suhteellisen uudesta kaupungista ilon irti ja googlasin lähimmän käsityöliikkeen. Se oli nimeltään Kuopion Nappi ja Nauha, ja sieltä löytyi aikas paljon Regian, Katian ja vaikka minkä itselleni (toistaiseksi) oudon merkin lankoja. Vielä en lämmennyt oikein millekään, koska en tykkää hirveän päheistä väriyhdistelmistä. Kolmet pyöröpuikot lähti mukaan, mutta tulevaisuudessa täytyy kokeilla ihan niitä lankojakin!

Lankashoppailut sun muut ei kuitenkaan seuraavaan viikkoon ole ajankohtaisia, sillä huomenna tää tyttö suuntaa rippileirille olemaan hetkellisesti vastuullinen aikuinen. Hyviä neulomishetkiä itse kullekin toivottaa siis kiireinen kesäteologi :)
Tänään mie sain valmiiksi Maariat, neljännen KyJy2015 -työni. Malli pääsi kesän alussa kutomista odottavien asioiden listalle, koska se näytti juuri sopivan hempeältä (sydämiä!). Jostain kumman syystä mie päätin käyttää nurkissa pyörineen, tummahkonruskean Ville Viking -langan tähän tarkoitukseen, ja siinä se hempeys sitten aika pitkälti karisi! Värivalinta ei siis loppujen lopuksi miellyttänyt allekirjoittanutta, mutta onneksi nää voi laittaa joululahjakasaan - varmasti löytyy joku, jota ei hieman vähäisempi hempeysaste haittaa.

maariat, villasukat

maariat, villasukat

maariat, villasukat

Ohje Maarioihin löytyy Ravelrysta. Mallin on loihtinut käsityöpiireissä suhteellisen suosittu Niina Laitinen, jonka muitakin malleja mie oon aatellut tulevaisuudessa siirtää puikoille asti. Maariat-malli itsessään ei ehkä ollut ihan se lempparein siksi, ettei ainakaan minun aivokapasiteetilla kuviota opi ulkoa ainakaan ensimmäisen sukkaparin kohdalla. Plussaa puolestaan oli se, että lankaa meni suhteellisen vähän (alle 100 grammaa!!). Se saattoi kyllä johtua siitä, että tein vahingossa koon 37 sukat, ja kuvaamista varten näitä sitten pitikin ihan tosissaan väännellä ja käännellä, etteivät näyttäisi liian pieniltä.

Seuraava homma oiskin joko Lapin sukat ja Olgasukat - kumpi nyt ekana alkaa tuntumaan kivalta. Lapin sukkien väkertäminen on houkutellut jo kauan aikaa, mutta voi jestas sitä kierrereunan kutomista... Olgasukkiin oon varannut jo maailman söpöintä lankaakin, joten voi olla, että vaaka alkaa kallistua siihen suuntaan. :)
Vihdoinkin mie sain armaat körttisukkani valmiiksi! Homma alkoi tosiaan siten, että mietin käyttötarkoitusta vaaleansiniselle Ville Viking -langan jämälle. Olin tuolloin äitini luona kyläilemässä, ja Villelle löytyi kaveriksi sinistä seiskaveikkaa - homman nimeksi tuli siis körttisukat! Ihana ja helppo malli, johon mie en kuitenkaan aiemmin ollut ehtinyt tarkemmin tutustua. Ohjeen tämmöisiin sukkasiin löydät esimerkiksi täältä.

Mie olen aina ollut huono arvioimaan lankojen määrää ja riittävyyttä, joten vaaleansininen lanka loppui ihan viime hetkellä kesken. Tänään hain sitten Lankamaailman paketin Postista ja sain puuttuvat puoli metriä lankaa. Jäljellä on siis aika lailla kokonainen kerä vaaleansinistä lankaa, nyt jälleen uutta käyttötarkoitusta miettimään. Siinä sivussa mie sain paljon muitakin lankoja, mutta niistä lisää joskus myöhemmin!

körttisukat, villasukat

körttisukat, villasukat

körttisukat, villasukat

Tällä kertaa mie innostuin räpsimään kuvia ihan omalla puhelimellani, joka muuten on noin kuusi tuntia vanha - tänään siis käytiin pyörähtämässä Gigantissa. Kuvien laatu on kyllä parempi kuin edellisessä kännykässä. Siihen ei kuitenkaan paljoa vaadita, ja mie taidan jatkossakin turvautua mahdollisuuksien mukaan hovikuvaajani Henkan apuun. Itse asiassa mie juuri lahjoitinkin nämä sukat Henkalle, kun ne yllättäen mahtuivat miehen jalkaan. Tarkoitus oli tehä koon 38 naisten sukat... 

Tää oli muuten KyJy2015 -työ. Homma siis etenee, vaikkakin vähän tuskaisesti! Toivon mukaan huomenna saan taas valmiiksi yhden sukkaparin, jota viime rippileirillä yritin työstää. Ylihuomenna pitääkin sitten taas keskittyä töihin valmistautumiseen. Sunnuntaina olis luvassa saarnahommia ja ens viikolla koittaa tän kesän viimeinen rippileiri. Sinne mie aion ottaa mukaan useammat puikot, jos leiriläisten joukosta löytyisi joku asiasta innostunut!

Ps. Huomaa blogin uusi banneri! Aattelin, että kaikesta käsityöintoilusta huolimatta tuommoinen vinkeä mörkö kuvaa minua ja blogiani paremmin kuin kasa villasukkia :--) 
Terkkuja rippileiriltä (taas)! Tällä kertaa mie majailen Poukaman leirikeskuksessa. Tää on siinä mielessä aika poikkeuksellinen leiripaikka, että tää sijaitsee ihan lähellä Kuopion keskustaa. Huono puoli on se, että heti tuossa edustalla olevan järven toisella puolella näkyy autotie ja paljon autojakin. Hyvä puoli taas on se, että lähi-Siwaan on viiden minuutin kävelymatka ja eritoten se, että kyseisessä Siwassa myydään 7 Veljestä -lankaa KOLMELLA EUROLLA per kerä! 

Käsityökuulumiset on muuten vähän vajavaisia. Aiemmin mie olen jo esitellyt vauvan sukkia, joista loppui lanka kesken, kun en osannut tarvittavaa määrää arvioida lähimainkaan. Noh, tällä kertaa päätin kutaista jämälangoista körttisukat, että saan viimeisetkin vaaleansiniset Viking Villet käytettyä. Toisesta sukasta jäi uupumaan se viimeinen vaaleansininen raita, ja voitte varmaan arvata, omistanko mie lähimainkaan samansävyistä lankaa... Siispä lähipäivinä lähtee yksi kerä Viking Villeä tilaukseen, ja pian jäljellä on jämälankaa enemmän kuin ennen tän ruljanssin alkua. Blaah.

Jotain kuitenkin tapahtuu, sillä mie oon nyt täällä leirillä ollessani tikuttanut innoissani Maariat-mallisia villasukkia. Niistä kuvamateriaalia sitten, kunhan oon muutamat oppitunnit tässä pitänyt ja saanut edes ensimmäisen sukan valmiiksi. Kyllä se tästä lähtee, vaikka leirillä pitää kauheasti antaa töiden häiritä käsitöitä!



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Joskus tapahtuu niin, että muuan ystäväsi päättää tunkea uistimen (!) farkkujen pienimpään mahdolliseen taskuun. Voi sattua myös sillä tavalla, että se "#¤%& uistin sitten aiheuttaa pientä tuskaa ne farkut jalassa kävellessä, kun tämä arvon ystäväsi välttämättä haluaa ne nimenomaiset farkut jalkaansa hinnalla millä hyvänsä. Nyt seuraakin monimutkainen ohjeistus tällaisia tilanteita varten - mie kokeilin tätä tänään käytännössä, ja hyvin (mutta hitaasti) toimi!

1. Pyydä - ja sen jälkeen käske - ystävääsi ottamaan farkut jalasta. Kun tämä ei sitten käykään hänelle, asennoidu kiskomaan uistin irti niin, että ne farkut ovat sittenkin jalassa.

2. Yritä mahduttaa kätesi farkkujen taskuun ja kääntää tasku niin, että uistimen koukut törröttävät jossain muualla kuin ystäväsi reisilihaksessa.

3. Tökkää kätesi varmuuden vuoksi uistimen koukkuihin ja totea, että kyllähän ne teräviä ovat.

4. Vedä uistimesta saadaksesi sen irti farkuista ja epäonnistu surkeasti.

5. Hae sukkapuikko ja vedä uistinta sillä. Kymmenen minuutin nyhertämisoperaation jälkeen uistimen koukuista kaksi on jo irronnut farkuista, mutta kolmas on aivan varmasti niin ilkimys, että se pysyy kiinni ja lujasti pysyykin.

6. Hae sakset ja yritä leikata koukku poikki. Pelkää samalla suuresti näkösi puolesta ja lopulta totea, että koukku ei katkea saksilla.

7. Leikkaa farkkuihin taskun sisäpuolelle pienenpieni reikä ja vedä viimeinenkin koukku sen kautta ulos.

8. Kuuntele tarkkaan paheksuva tuhahdus siitä, kuinka rikoit ystäväsi farkut.

9. Kerro ystävällesi näkemyksesi hänen ajatuksenjuoksunsa tasosta ja kiellä laittamasta uistinta enää koskaan farkkujen taskuun.

10. Pyydä lupa blogipostauksen kirjoittamiseen aiheesta ja ala valittaa.

Tarkennuksena vielä, että kokonaisuudessaan tää prosessi oli mielenkiintoinen ja ajoittain ihan hauskakin. Hurmaavia uistinhetkiä siis kaikille aiheesta innostuneille! 
Terveisiä tällä kertaa Rovaniemeltä! Mie matkailin tänne tänään, ja ensi töikseni päättelin toisena valmistuneen KyJy2015 -työni, valepalmikkosukat. Malli oli superhelppo, ja ohjeen siihen löydät esimerkiksi täältä. Minua ehkä hiukan hämäsi se, että 1. kerroksella nostettu silmukka vedetään neulottujen silmukoiden yli, enkä alkuun ihan tajunnut, että kyse oli silmukoista monikossa. Pienen aggressiopiikin jälkeen mie kuitenkin tykästyin näiden kutomiseen.

Seuraavassa muutama, jotka ovat taattua Lumia 900 -laatua. Jäljellä vielä kolme yötä, ja sitten mie oon hovikuvaajani kanssa pitkästä aikaa saman katon alla - elämä hymyilee ja blogin kuvista tulee laadukkaampia! :)



Yksi asia tässä valepalmikkohommassa minua kuitenkin askarrutti koko kutomisoperaation ajan, sillä minun mielestä tuo varren alussa oleva 3 oikein, 2 nurin -neule ei ole mitenkään erityisen hurmaava. Sopiskohan tuohon sellainen 1 kiertäen oikein, 1 nurin -neule? Vai oliskohan se vähän epälooginen valinta... Ideoita tulevaisuuden valepalmikkosukkien reunukseen siis haussa!
Mie oon hengaillut koko tämän viikon Rautalammilla Törmälän loma- ja kurssikeskuksessa Kallaveden seurakunnan rippileirillä (hui, olipas se pitkä ilmaisu!). Viimeisiä hetkiä viedään ja huomenna suuntaudutaan täältä porukalla Kuopioon konfirmaatioharjoituksiin, joista mie sitten riennänkin junaan. Määränpää siintää Kemissä, jonne meen katsomaan kummipoikaa ja hänen äitiäänkin siinä sivussa.

Tää on ollut suhteellisen helppo leiri, ei oo tarvinnu ennen tätä päivää juuri korottaa ääntänsäkään. Tänäänkin suurin kriisi on liittynyt siihen, että missä järjestyksessä itse kukakin saa lisätä puuroonsa kanelia. Asian ytimessä ollaan siis.

Ydinasiasta tulikin mieleeni tänään pidetty loppukoe, joka meni noin suurinpiirtein aika hienosti. Melkoisia helmiä sieltä joukosta kyllä löytyi:

Jumalan kolminaisuuteen kuuluu Poika joka elää ihmisenä veen päällä.

Jumalanpalvelusmusiikki on negrospirituaaleja ja gospelia.

Pyhä Henki tekee melkein kaiken.

Pääteltiin vetäjätiimin kanssa, että ihan aina ja kaikissa asioissa ei voi opetustyössä onnistua. 




Leiripaikkana Törmälä on ehdottomasti viihtyisin ikinä! Pääasiallisesti tää ei mikään leirikeskus olekaan, vaan kyseessä on erityisesti luontomatkailuun keskittynyt lomakeskus. Kuitenkin, kaikesta tästä viihtyisyydestä huolimatta, huomenna on kyllä kiva päästä viettämään vapaapäiviä.

Sukkameiningeistä sen verran, että mie oon kohta saanu tehtyä elämäni ensimmäiset valepalmikkosukat tässä leirin vapaahetkinä. On kyllä äärimmäisen helppo malli! Tässä nyt kuitenkin esittelyssä jotain aivan muuta, nimittäin vauvan sukat. Mie aloitin nämä uhkarohkeasti aivan liian minipienen lankakerän turvin, ja tässä on tulos...


Mites tästä selvitään?