Mie pohdiskelin tässä syntyjä syviä ja muistin tosiasian, jonka oon ehkä jollain tasolla halunnut jo unohtaa - mie olen pitänyt käsityöblogia aiemminkin. Tarkalleen ottaen kaverin kanssa eräänlaisena lukioprojektina ja vieläpä niin, ettei homma ehkä nyt ihan eniten maailmassa innostanut. Päätinpä siis käydä vilkaisemassa kyseistä blogia, ja sieltähän se löytyi entisessä loistossaan! Mie en todellakaan muista salasanaa tai mitään, että pääsisin tuonne blogin syövereihin kunnolla, mutta katseleminen näin lukijan ominaisuudessa oli sekin aika avartavaa.
Oon saanu ihan viime aikoinakin palautetta eläväiseen kirjoitustyyliini liittyen - viimeksi gradua väkertäessäni - mutta voin kertoa, että oon siirtynyt aika mojovan harppauksen hillitympään suuntaan. Toimin siis muinoin lukioprojektiblogin pääasiallisena kirjoittajana, ja nyt lainaan vähän itseäni, jotta saatte käsityksen blogin kirjallisesta tasosta:
Raivoatuskanhikeäkyyneleitäkaikkeariittää. Oivoi. Mutta edistystä on tapahtunut, vaikka ompelukone ei suostu kovinkaan edistykselliseen yhteistyöhön ja olemme siis päätyneet hermojaraastaviin kompromisseihin (eli liimailemme innoissamme aina kun Singer ängstii) - - (3.2.2011)
Olemme saavuttaneet lähipiirissämme jo pienimuotoista marttakerholaismainetta koko ajan lähistöllä pyörivien käsityövermeiden vuoksi, joten katu-uskottavuuden menettämistä tämän blogeilun kautta emme enää pelkää. (8.2.2011)
Pienehkön tauon blogeilussamme on aiheuttanut se ikävä tosiasia, että Idan keuhkot ovat pyrkineet ulkoistamaan itsensä ja tämän vuoksi Ida kykenee lähinnä röhisemään. (19.2.2011)
Hurmaava keuhkonulkoistautumisblogimme ehti nauttia olemassaolostaan vain kuukauden verran, koska kiinnostus ei tosiaan riittänyt pidemmälle. Onneksi Blogger on armahtavainen eikä poista vuosiakaan tauolla olleita blogeja, joten kokonaisuudessaan tämän huikaisevan kuuden postauksen sarjan pääset bongaamaan täältä! Toivon ymmärrystä muinaisen minun alhaiselle älykkyysosamäärälle.
Ps. Terveisiä riparilta! Täällä on kylmä ja paljon sääskiä.
