Mie olen aina tykännyt norjalaistyyppisistä neuleista. Yksi syy siihen on varmasti se, että mummoni teki niitä, ja mallit ovat siten tulleet tutuiksi pienestä pitäen. Mie etsinkin Ravelrystä usein norjalaisia neulemalleja, mutta tosi monesti on tullut vastaan itselleni vieraampaa tyyliä. Niinpä sitten tietyntyyppisiä lapasia metsästäessäni kävin läpi melkoisen määrän Google-hakutuloksia ja neuleohjeita, kunnes vähän viisastuin. Norjalaiset neuleet ovat vielä aika laaja genre, mutta se mitä etsin, on Selbu.

Wikipedian mukaan Selbu on kunta jossain päin Norjaa, ja sieltä ovat kaikenlaiset Selbu-lapaset peräisin. Tarinan mukaan homma lähti siitä, että sunnuntaina kirkkoon tuli kaksi tyttöä ennennäkemättömät lapaset käsissään. Kylän naiset ihastuivat, ja alkoivat ideoida ja tehdä samantyyppisiä lapasia. Naisten välille tuli kilpailua, ja kilpailu jatkuu edelleen - toinen toistaan hienompia Selbu-lapasia on nykyään satoja.

Minun elämäni ensimmäiset Selbu-lapaset ovat nimeltään Rigmor's Selbu mittens, ja ohje niihin löytyy täältä. Nää oli suhteellisen helpot tehdä, vaikka aika monta virhettä valmiista versioista löysinkin. Aika pitkätkin niistä tuli, joten menevät joululahjaksi jollekin suhteellisen pitkäsormiselle ihmiselle. 

Tällä kertaa me laitettiin Henkan kanssa tehtävänjako uusiksi, ja niinpä mie pääsin mallina toimimisen sijasta kameramieheksi. Sen huomaa mm. kuvien lukumäärästä.

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

Oon kyllä nyt aika ylpeä näistä! Etsin jo ohjetta uusiin, ja monta potentiaalista onkin löytynyt. Mie kuitenkin kaipailisin kovasti kokonaista kirjaa näistä ihme-Selbu-lapasista. Tietääkö kukaan, mistä saisin mahdollisimman kätevästi ja suhteellisen edullisesti Terri Shean opuksen Selbuvotter: Biography of a Knitting Tradition?
Päällimmäinen Mörkö-lapastunne on ihastus. Jokainen tällaiset käsineet bongaava ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, että mulletämmöisetnytjaheti. Ja huikean näköisethän ne onkin. Mie olen kaupungilla kävellessäni bongannut muutamat, ja kyllä niihin katse kiinnittyy. Itselleni en tosin tällaisia alkais tekemään, kun pikkumummon väkertämiä (maailman kauneimpia) lapasia ja sormikkaita on hyllyt täynnä.

Ihastelun alta puskee kuitenkin läpi myös epätoivo - mallissa kudotaan Novita Nallesta lapaset 60 silmukalla, joka on ainakin minun mielestä ihan liikaa. Niinpä mie tein viime syksynä tällaiset väärän kokoisina, ja viime viikolla rohkaistuin kokeilemaan uudestaan. Pitkän sumplimisen ja purkamisen jälkeen niistä tuli söpöt ja noin suurin piirtein oikean kokoisetkin. Puikkokoko puolittui ohjeen mukaisesta 1,25-millisiin. Lapasten kärjestä jäi myöskin aika roima osuus pois kokonaan.

mörkö, lapaset, novita nalle

mörkö, lapaset, novita nalle

mörkö, lapaset, novita nalle

Ihan ensimmäisen lapasversion kohdalla homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Mie päätin noudattaa ohjetta alusta loppuun asti, joten lapasesta tuli noin suurin piirtein kauppakassin kokoinen (tapahtuuko tällaista koskaan kellekään muulle?). Jos et vielä bongannut kuvaa kyseisestä viritelmästä minun fb-seinältäni tai Ihania lapasia! -ryhmästä, niin tässäpä alkuperäinen versio Mörkö-lapasista made by Katja:


Kehitystä on tapahtunut jonkin verran tuohon kanoottiin verrattuna, ja valmiit versiot lähtevät huomenna ystävälle lahjaksi. Seuraavat lapaset (ei tosin Möröt) ovat valmistumassa myöskin pikavauhtia - syksy saapuu :)

Ps. Uusia lukijoita, kivaa! Mie voisin lähiaikoina järjestää kunniaksenne vaikka elämäni ihka ensimmäisen ikioman arvonnan. 

Kuinkas monelle teistä on käynyt sillä tavalla, että blogin muokkaamishommat menee kauniisti sanottuna pyllylleen? Nyt on tarjolla kuulkaa tällaiseen toimintaan liittyvää kärsimyskuvausta! Mie nimittäin päätin tänään suorittaa "vähän" blogin ulkoasun muokkausta ja sain idean.

Idea oli tarkalleen ottaen se, että miepä olenkin kyllästynyt koodaamaan ja täten ostan itselleni valmiiksi suunnitellun blogipohjan. Fiksua, eikö totta? Äärimmäisen älykkäänä yksilönä otin varmuuskopion blogistani ja ostin Etsystä alle euron maksavan blogipohjan, jotta voisin kokeilla, miten homma toimii. Hetkellisesti vähän vähemmän silmää miellyttävä, halpa blogipohja oli kuin taivaasta tipahtanut mahdollisuus minulle vähän harjoitella tätä hommaa.

Niinpä mie sitten aloin toimimaan. Olin aikani muokkaillut (siis ehkä kolme tuntia), kun ajattelin oppineeni tarpeeksi ja päätin, että on aika palauttaa blogi takaisin inhimillisen näköiseksi. Niinpä aloin sitä sitten palauttelemaan. Satuin kuitenkin huomaamaan yhden pienenpienen ongelman - mie olin kyllä ottanut blogistani varmuuskopion, mutten ladannut sitä oikeaan muotoon. Vanhan ulkoasun lisäksi kadotin lukijatilastot, ja yrittäessäni pelastaa vanhaa blogipohjaa kommenttien ja blogipäivitysten lukumäärä siinä sivussa kaksinkertaistui. Hihi.

Siispä nauttikaa hurmaavasta uudesta ulkoasusta, joka muuttunee sitten, kun jälleen jaksan kokonaisen päivän asialle uhrata. Eikä tää ees ehkä oo niin kammottava (tai no on). 

Ps. Onneksi jotkin viimeaikaisista epäonnistumisista on ainakin jollain tavalla takanapäin. Katsokaapas tätä pitsineuletoppia, jonka katkeransuloisesta purkamisprosessista kymmenien työtuntien jälkeen kerroinkin jo täällä.


Homma etenee ja mie kasvan ihmisenä.
Muutama päivä sitten mie avasin sanaisen arkkuni liittyen siihen, mitä mahdan tulevan kummityttöni ristiäisiin lahjaksi viedä. Tälläkin kertaa pätee sama sääntö kuin viime postauksessa - jos lapsesi ristiäiset ovat ensi viikolla ja olet kutsunut minut sinne, niin lopeta lukeminen tähän. Kyllä sie nämä aikaansaannokset kohta näet muutenkin!

Tänään mie siis väkersin vauvan tossut. Tekniikka oli tällä kertaa virkkaus, jossa en oo ollenkaan niin hyvä kuin haluaisin olla. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä nämä tossut onnistuu melkeinpä keltä vaan! Ohjeessa oli melkein jokaisen virkkaustermin kohdalla linkki videoon, jossa kunkin silmukan loihtimistapa näytettiin erittäin havainnollisesti. Suosittelen siis!

virkatut tossut, novita miami

virkatut tossut, novita miami

virkatut tossut, novita miami

Lankana näihin tossuihin käytin itselleni ihan uutta tuttavuutta, Novita Miamia. Se tuntui jotenkin hassusti pyyhkeeltä :D Puuvillalanka oli siis kyseessä. Rusetit mie loihdin pinkin Blend Bamboon jämästä. Kaiken kaikkiaan tossuista tuli yllättäen turhan isot, mutta muutoin lopputulos on tekijänkin mielestä oikein suloinen. Ja koska aikaa meni oletettua vähemmän, niin nyt pitäis keksiä vielä jotain lahjaksi vietävää...

Mie aloin muuten tänään haaveilemaan seuraavasta suuresta visuaalisesta uudistuksesta. Se ois tarkoitus saada aikaiseksi ennen seuraavaa postausta. Älkää siis hämmentykö asteittain uudistuvasta ulkoasusta!
Sananen heti alkuun - mie luulen, että tätä blogipäivitystä eivät lue ne henkilöt, joiden ei ole tätä tarkoituskaan lukea, koska en tätä omassa facebook-profiilissani jakanut. Varoitus kuitenkin! Jos lapsesi ristiäiset ovat ensi viikolla ja olet kutsunut minutkin sinne, niin lopeta lukeminen tähän. En malta olla heti päivittämättä, mitä oon saanut aikaiseksi, mutta sinun ei kuulu lahjan laatua vielä tietää :)

Mutta sitten itse asiaan! Mie kävin eilen metsästämässä lahjaa tulevalle kummitytölleni ristiäisiä varten. Kultajousessa pyöriessäni havaitsin, etten ihan oikeasti halua ostaa kummilusikkaa, valokuvakehystä enkä kasteristiä. Niinpä alkoi (kirjaimellisesti) raivoisa googlaus siitä, että mitä mie vauvalle nyt väkerrän - eli mitä lankaa kyseiseltä kaupunkireissulta piti ostaa. Opin heti alkuun sen, että ristiäislahjana toukkapussi on jo myöhässä, sillä kaksikuukautinen vauva ei siinä kauheasti tykkää enää hengailla. Mutta sitten mie sen löysin - hupullisen vauvan ponchon! Ohje siihen löytyy täältä

Ohjeesta poiketen mie en käyttänyt Dropsin lankoja, vaan suuntasin Anttilaan ja ostin ainoaa saatavilla ollutta tarpeeksi paksua lankaa. Novita Lehto oli langan nimi, ja mulle vähän turhan maanläheisistä sävyistä huolimatta siihen piti tällä kertaa tyytyä. Mutta on se kyllä ihanaa kutoa koon 8 puikoilla - tämän valmiiksi saamisessa ei montaa tuntia vierähtänyt.

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

Kuten kuvista näkyy, ihan mallin mukaan homma ei (taaskaan) kulkenut. Tein lisäykset jotenkin hassusti, joten nyt ne menevät säteittäin ponchon ympäri. Ihan kiva näinkin, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli saada eteen ja taakse eräänlaiset saumat lisäysten avulla. Lisäksi maanläheistä sävyä piti vähän piristää, joten mie laitoin Henkan tekemään liilasta Silver Softista tupsun.

Meiltä ei tähän hätään löytynyt vauvaa eikä edes vauvanukkea, jonka päällä poncholuomukseni ois voinut kuvata. Onneksi hätä keinot keksii, ja tällä kertaa vauvan virkaa sai luvan toimittaa Nalle Puh. Ponchon oikeasta istuvuudesta seuraavat kuvat eivät kerro mitään, koska Puh on kooltaan aika paljon lahjan varsinaista vastaanottajaa isompi. 

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

Tää oli kyllä aika hauska tapahtuma tää neuleen kuvaaminen pehmolelun päällä. Meinasin jo, että pitäiskö ottaa itse kuvaussessiostakin kuva, kun Henkka niin innoissaan pyöri Nalle Puhin ympärillä napsimassa otoksia. Lankaa tätä ponchoa tehdessä kului puolet odotettua vähemmän, joten ehkä tässä pitää vielä tehdä Nalle Puhillekin oma poncho... Tai sitten mie vaan tyydyn pipoihin.

Täällä kerroin muutama päivä sitten, että aion saada valmiiksi vaatekappaleen, joka ei ole sukka. Pitsineuletopin siis. Sitä tuossa viisi päivää noin suurin piirtein tauotta tikuttelin. Tänään sitten mittasin ja ohhoh, onpas se edistynyt. 


Ja siinä se on! Ah, niin kauniina... Ja mutkalla itsensä ympäri. Kiemuralla. Solmussa. Purkukunnossa.

Voihan sviidu, ihan oikeasti. Kun mie oon tämän purkanut, niin ette ihan varmasti näe täällä hetkeen mitään muuta kuin villasukkia. Maailman tympääntynein kutojamuija kuittaa.
Tänään mulla on kolme pointtia muuan ex-pääministeriä lainatakseni.

1) Aion saada neulomalla aikaiseksi kokonaisen vaatekappaleen, joka ei ole sukka.

Mie paljastin jo edellisessä postauksessa, että aion kutoa huitaista elämäni ensimmäisen topin. Oikeastaan voisin puhua Topista isolla teellä, koska huhhuijaa - kyllä on sukkien väkertäminen melko lailla helpompaa puuhaa kuin tämä homma. Projekti on siis alkanut ja haastavaksi havaittu!


Tää kyseinen Toppi on pitsineuletta, ja mallin nimi on iki-ihana Love Is In The Air. Ohje Toppiin löytyy täältä. Yhden valmiin luomuksen pitäisi nielaista 500 grammaa Drops Muskat -lankaa. Siis 10 kerää! Mie oon nyt asettanu itselleni ylevimmän tavoitteen hetkeen - neulon kerän päivässä, joten tänään topista pitäis olla jo 30% valmiina. (Kyllä, mie aloitin tämän heti ko sain edellisen postauksen julkistettua...) Tää aiheuttaa suurinta stressiä ikinä, koska tämänki päivän kerästä on vielä puolet jäljellä, ja jonku pitäis tää asunto tänään ehtiä mopatakin.


2) Haluan kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa, mutta en todellakaan ymmärrä silmukkaryhmien syvintä olemusta.

Toppiprojektin myötä ostin viimein tähän talouteen monet pyöröpuikot. Mulla on myös langat ja kaikki valikoituna - siis sen verran, että halvimmasta mahdollisesta langasta väkertäisin perussukat, koska kaikki kuitenkin ehkä menee pieleen. Oon tähän mennessä lukenu Magic Loop -ohjeita täältätäältä ja täältä. Muutaman videonkin mie oon tästä aiheesta jo katellu, mutta en ymmärrä yhtikäs mitään. Oisko jollakulla tiedossa joku idioottivarma ohje?

3) Työt ois niinku loppu ny.


Tänään oli kesän viimeinen työpäivä. Sen kunniaksi mie olin töissä peräti tunnin etuajassa, ja ehdin napata kuvankin - eikös Maaningan kirkko olekin ihana! Kaks viikkoa mie oon nyt sitten ihan vaan lomalla. Sen jälkeen alkaakin tämän teologin viimeinen lukuvuosi, ja maisteriutumisen pitäis tapahtua kevään aikana. Melekosta!
Mie sain pitkästä aikaa idean kutoa polvisukat. Olin riparin kunniaksi ostanut leirikeskuksen lähistöllä sijaitsevasta Siwasta kolmen euron kerän mustaa seiskaveikkaa, eikä mulla ollut sille oikein mitään käyttötarkoitusta. Pitkällisen googlailun jälkeen mie bongasin tämän neulekuvion, ja niinpä syntyivät Muumipeikko-aiheiset villasukat. 

Mustan seiskaveikan ohella mie käytin jo aiemmin kököksi paljastunutta Basic Hjertegarnia. Niinhän siinä tälläkin kertaa kävi, että lanka oli aivan liian ohutta. Langankuljetukset paistaa läpi ja muumi näyttää muutenkin reissussa rähjääntyneeltä, mutta eiköhän sen kuitenkin tunnista! Jälkeenpäin kyllä mietin, että oisko pitäny vaan kutaista mustat polvisukat ja lisätä kuvio sen jälkeen silmukoita jäljittelemällä. Jatkossa saatan kyllä harkita sitä taktiikkaa tämmöisiin töihin.

muumisukat, villasukat, polvisukat, muumit

muumisukat, villasukat, polvisukat, muumit

muumisukat, villasukat, polvisukat, muumit

Muumit sijaitsevat siis sukan sivuilla. Mie kannatin alunperin sellaista ideaa, että muumit olisivat sijoittuneet sukan eteen ja taakse, ja nuo sydämentapaiset sivuille. Henkka kuitenkin oli eri mieltä, ja aika nopeasti mie sitten käänsinkin takkini. Nyt on siis edessä ja takana sydämet (ja kavennuksetkin...).

Resoriin mie käytin Open langat -blogin vinkkiä. 2 oikein, 2 nurin -resorissa joka neljännellä kerroksella neulotaan jälkimmäinen oikeista silmukoista ensin. Minipalmikkoa siis! Helpotti kerrosten laskemista ja varmaan jonkin verran estää joustinneuletta löystymästäkin. Ja kyllähän tuo aika lailla perusjoustinta nätimpää on. Toisaalta, eihän tuommoiset kikkailut mustista sukista mihinkään näy. 

Seuraavaksi ohjelmassa on jotain ihan muuta kuin sukkia, sillä mie oon päättänyt neuloa elämäni ensimmäisen topin. Langat odottaa jo pakettiautomaatissa, kunhan vain jaksaisin ja ehtisin ne sieltä hakea. Katsotaan, mitä tulee - vai tuleeko mitään!
Minun kohdalleni osui eilen Liebster Award -haaste, jonka idea on uusien blogien löytäminen ja se, että pienetkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle. 

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Ensiksi siis kiitos Open langat -blogin Jaanalle! Kyseisessä blogissa on muuten maailman mahdollisesti paras vinkki vähän erilaisen villasukan resorin tekemiseen. Se on mulla juuri nyt kokeilussa, ja se löytyy täältä. Ja sitten Jaanan kehittämät kysymykset höystettynä minun vastauksillani:

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Blogin pitämisen noin yleensä mie aloitin lähinnä siksi, kun halusin kirjoittaa enemmän. Ennen käsityöblogeilua minun bravuuri oli kertoa elämästäni Pellossa. Kyseisen, ulkoasultaan karmaisevan blogin löydät täältä.

2. Mitä blogia aloit lukea ensimmäisenä?
Ihan ensimmäistä en kyllä muistakaan, mutta yksi ensimmäisistä oli Valeäidin tunnustukset. Seuraan sitä yhä, vaikkei aihe liippaa läheltäkään minun elämää. Se on vaan tosi viihdyttävää tekstiä!

3. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Kyllä se taitaa perustylsästi olla kesä. Tää on tämmöstä suurten tunteiden ja hauskojen muistojen aikaa.

4. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?
Arman Alizad tuli ensimmäisenä mieleen. Hän uskaltaa puhua oikeista asioista oikeilla nimillä.

5. Miten lataat akkujasi?
Tää on vaikea! Häpeäkseni mie en voi enää sanoa, että 'lukemalla hyvää kirjaa'. Siispä minun vastaus on, että ihan vain ottamalla rennosti.

6. Mille hauskalle jutulle nauroit viimeksi?
Mie pidin äsken oppitunnin aiheesta usko ja rukous. Siellä puhuttiin Jeesus-mummoista, ja sille nauroin.

7. Mikä on lempivärisi ja onko se aina pysynyt samana?
Ööö tällä hetkellä ehkä sininen! Yleensä se on ollut pinkki, mutta välillä mulla on tämmöisiä erilaisiakin kausia.

8. Mitä elokuvaa olet suositellut ystävillesi?
Rööperiä. Universumin paras, koskettavin ja raastavin leffa. Myöskin ainoa leffa, jonka oon katsonut kymmeniä kertoja.

9. Onko sinulla jotain kirjaa, minkä luet aina aika ajoin uudestaan?
Muutamakin! Ekana tuli mieleen Moses Isegawan Abessinialaiset kronikat. Mie ostin sen joskus puolivahingossa. Toinen on Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt, jonka käyn lainaamassa silloin tällöin.

10. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Toistaiseksi ei. Tällä hetkellä on hyvä näin, kun elämä on vähän tämmöistä seilaamista paikasta toiseen. Mutta kissa ois kiva ja muutama degu myös!

11. Oletko aikaisemmin ollut mukana tämänkaltaisessa kysymyshaasteessa?
En ole.

Minun kehittämäni 11 kysymystä ovat seuraavanlaisia:
1. Mikä on parasta blogin pitämisessä?
2. Mikä on paras koskaan kirjoittamasi postaus?
3. ... entä huonoin?
4. Mistä aiheesta et bloggaisi ikinä?
5. Millaisia blogeja seuraat?
6. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen viikossa?
7. Jos vaihtaisit blogisi nimen, mikä olisi uusi nimi?
8. Minkä taidon haluaisit oppia?
9. Ketkä ovat esikuviasi?
10. Minkä sinua viimeksi ihmetytti?
11. Minkä asian maailmassa muuttaisit, jos voisit?

Liebster Awardin saajiksi ja sen myötä äskeisiin kysymyksiin vastaajiksi nimeän seuraavat blogit:











Minun mummo - tuttavallisemmin pikkumummo - teki pääasiassa kahdenlaisia villasukkia. Mummon suosimaa polvisukkamallia mie hyödynsin jo aiemmassa postauksessa. Lyhytvartisemmat mummon kutomat sukat oli melkein poikkeuksetta Lapin sukkia, ja nyt mie päätin kokeilla niitäkin. Nää ei ole ihan aidot Lapin sukat, jos malliin tarkemmin tutustuu. Pikkumummo ei tehnyt näihin joustinneuletta, joten en tee minäkään. 

Värit määräytyi aika lailla sen mukaan, mitä kaapista löysin. Ruskea, vihreä ja sininen lanka ovat seiskaveikan ja Ville Vikingin jämiä, valkoinen puolestaan Basic Hjertegarnia. Oli muuten hintavuudestaan huolimatta tosi kökköä lankaa, ja oli ihan mahdotonta saada sen kanssa aikaan tasaista jälkeä. Noh anyways, tässä siis minun elämäni ensimmäiset melkein oikeat Lapin sukat!




Nämäkin taitaa mennä koko ajan kasvavaan joululahjakasaan. Jalo tarkoitus oli väkertää näistä koon 41 sukat, että olisin voinut lahjoittaa nämä serkulle. Mie kuitenkin tuttuun tapaan ajattelin jotenkin oudosti ja aloin kaventelemaan liian aikaisin. Sukkien kooksi tulikin siis 39, joten lahjan vastaanottaja taisi vaihtua lennosta!

Mie oon tosiaan yhä riparilla, mutta en malttanut oottaa näiden kuvaamista kotiutumiseen asti. Täällähän ei tietenkään ole silitysrautaa höyryttämistä varten, joten fiksuna tyttönä päätin siloittaa villasukkani kastelemalla ne oikein läpikotaisin. Nyt täällä haisee märkä koira. Einstein_92 kuittaa.