Kuluneen syksyn ajan me ollaan Vaalan seurakunnan kutomispiirissä väkerretty körttisukkia. Minun rooli on ilmeisesti ollut lähinnä tunnelmannostattajana toimiminen, sillä meidän piirissä valmistuneista 52 sukkaparista peräti yhdet on minun tekemät. Ne yhdetkin valmistui vasta kauden päättäjäisten jälkeen. Mutta anyways, yhdet sukat vuoden jokaista viikkoa kohden saatiin valmiiksi asti suhteellisen pienellä porukalla. Tässäpä yhteiskuva aikaansaannoksistamme:

körttisukat, kutomispiiri

Aika näpsäkän näköinen kokoelma, eikö totta? Nämä kaikki lähtevät diakoniatyön kautta yksinäisten vanhusten jalkojen lämmittimiksi. Hyvää mieltä on siis luvassa melko monelle näin joulun alla.

Mutta sitten vielä ne omat aikaansaannokseni. Ne, kuten kaikki muutkin kutomispiirin körttisukat, on tehty seiskaveikasta sekä Kaupunkilangan Kivijalkasta. Jälkimmäinen olikin uusi tuttavuus, ja hyvältä vaikuttaa.

körttisukat, villasukat

körttisukat, villasukat

körttisukat, villasukat

Seuraavaksi vuorossa ovat kissakuvioiset tilaussukat sekä liuta erinäisiä toteuttamista vaille jääneitä sukkahaaveita. Pysykää siis kuulolla! :)

Törmäsin Pinterest-vaelluksellani hauskaan pöllökaavioon, ja keksin saman tien, että neulonpas tuota kuviota käyttäen sukat. Tuosta oivalluksesta on kulunut nyt kahdeksan kuukautta, ja nyt ne on valmiit! Tässäpä siis sukat, joista löytyvää kuviota on eri muodoissaan viime vuosina viljelty ehkä liiankin paljon, mutta jonka söpöydestä kaikki lienevät yhtä mieltä.

pöllösukat, 7 veljestä, villasukat

pöllösukat, 7 veljestä, villasukat

pöllösukat, 7 veljestä, villasukat

Sain kulutettua pöllösukkiin kaapin pohjalla lojuneet seiskaveikan jämät, ja nyt nämä siirtyvät lahjapakettiin odottelemaan joulua. Tein tuossa juuri olemassaolevien villasukkien ja -lapasten inventaariota, ja aika hyvin kasa harveni, kun kylmän rauhallisesti jaoin ne mielessäni uusille omistajilleen. Vielä kun ehtisi jotain kutomaan valmiiksi asti, niin ei tarvitsisi ihan hirveästi kaupoissa kierrellä hälinän keskellä ruokkimassa jo valmiiksi käsiin räjähtänyttä ostoshysteriaa. 

Enää 20 päivää!
Edellisestä postauksestani on näköjään kulunut neljä kuukautta, oho! Se vielä päättyi sanoihin "Mutta joo, tämän romaanin myötä päätän lähes kuukauden mittaisen hiljaiseloni ja lupaan, että lähipäivinä on taas luvassa jotain uutta ja jännittävää!" :D Selittelyt ynnä muut ovat tarjolla tämän postauksen loppupuolella, mutta ensiksi itse asiaan!

virkattu liivi, novita nalle

Tällaisen liivin mie siis virkkasin Novitan ohjeella. Käsialani on huikean löysää, joten väkersin tämän numeroa pienemmällä koukulla kuin ohje kehotti. Silti piti soveltaa, ja leveyssuunnassa tähän tuli vain seitsemän palaa (ohjeessa yhdeksän). Ei se ollenkaan niin lyhkäiseksikään jäänyt kuin ohjeen kuvassa, mutta sole mikhään!

virkattu liivi, novita nalle

Lankana tässä oli siis Novita Nalle, jota kului vähän vajaat neljä kerää. Pienempään kokoon pätee sama ohje, kunhan vaihtaa langan Pikkusiskoksi ja koukun vielä vähän pienemmäksi.

virkattu liivi, novita nalle

Mutta sitten aiheesta kukkaruukkuun - miksi mie en postaillutkaan heti edellisen postauksen jälkeen, vaan melkein puoli vuotta myöhemmin? Hmmm. Yksi syy on se, että oon ollut rehellisesti sanottuna laiska. Inspiraatio käsitöihin katosi pitkäksi aikaa, ja siksi tämänkin liivin aloittamista ja eteenpäin tekemistä venytin luvattoman pitkään. Toinen syy onkin sitten se, mistä jo viime postauksessa vähän vihjailin...


Minut tosiaankin vihittiin papiksi 29.5, ja kiirettä on aika lailla pitänyt!  Elämä on tällä hetkellä monelta osin uuden oppimista ja ihmettelyä. Toisaalta mukaan mahtuu myös paljon kiitollisuutta siitä, että tunnen olevani oikealla paikalla. Pappisvihkimystä seuraavalla viikolla aloin myös muuttohommiin, joten tästä postauksesta tulee nyt edellisen tapaan asuntoesittely:






Edellisen asunnon suuruutta valitettuani mie muutin siis 90-neliöiseen paritaloon Oulujoen törmälle, enkä valita yhtään! Täällä olen siis majaillut viimeiset kaksi ja puoli kuukautta, ja sinä aikana Vaala on pikkuhiljaa alkanut tuntua kodilta. Enää en laske päiviä Joensuuhun matkailemiseen, vaikka onhan siellä tietenkin ihanaa edelleen parhaansa mukaan juosta. Ehkä nyt käsityöinspiraation palattua voin kokeilla vaikkapa terassilla neulomista :)
Kuluneen kuukauden aikana mun elämä on ollut melkoista myllerrystä. Kirjoitin viimeisimmän blogipostaukseni näköjään 22. maaliskuuta, samaisena päivänä kun kuulin muuttavani 300 kilometrin päähän Joensuusta. Kuulin siis työllistyväni Vaalan seurakuntaan, ja työt alkoivatkin jo huhtikuun alussa. Nyt oon siis täällä diakonin viransijaisena, ja 29.5 pappisvihkimyksen myötä muuntaudun seurakuntapastoriksi. Hui.

Blogini on nyt kuitenkin ensisijaisesti käsityöblogi, joten haluan esitellä kutomani ruutusukat ennen kuin jatkan Vaala-höpötystäni. Sukat on tehty samalla mallilla kuin maaliskuussa väkertämäni ruutusukat - väri ja varren pituus on vähän vaan muuttuneet aikaisemmasta sukkaparista. Tällä kertaa käytin lankana tuttuakin tutumpaa seiskaveikkaa, jota jäi melko rutkasti vielä jäljelle. Mitäköhän siitä tekis?

ruutusukat, villasukat, kirjoneule

Mutta siis, tämä Vaala. Oon asustanut täällä nyt tarkalleen ottaen kaksi viikkoa, ja fiilikset ovat vähän kaksijakoiset. Työ on mahtavaa, vapaa-aika ei ehkä niinkään. Tiesin jo kauan ennen valmistumista, että työllistyminen pappina todennäköisesti vaatisi muuttoa ihan tuntemattomalle paikkakunnalle, mutta ei tällaisiin silti osaa henkisesti varautua. Omaa paikkaa saa kyllä hetken vielä etsiskellä! Onneksi mie sain harvinaisen kiireellisellä aikataululla järjestämissäni läksiäisissä lahjaksi muun muassa kuntosalikortin - tylsyyden keskellä voi aina rientää urheilemaan. 


Tällä hetkellä mie asun kerrostalossa, jossa asuu minun lisäkseni yksi (1) ihminen. Siinä on kyllä hyvät puolensa - kovin on rauhallista, eikä pyykkituvallekaan tarvi mitään vuoroja varailla, sen kun vaan marssii sinne pyykkivuoren kanssa. Meidän pyykkituvalla pesutoimiin liittyvä ohjeistus löytyy tyylikkäästi seinälle kirjoitettuna. Ekaa kertaa tuolla käydessäni vähän kavahdin punaista tekstiä kauhuleffavibojen vuoksi, nyt oon jo vähän sopeutunu.


Tää talo on siis seurakunnan omistama asuntotalo. Mun asunto on mulle aivan liian iso, ja meininki on aika autio verhojen ja mattojen loistaessa poissaolollaan. Oon katsellut pienempiä kämppiä muualta, ihan Vaalan ulkopuoleltakin. Nyt on käynnissä pohdinta siitä, kuinka pitkä työmatka on liian pitkä. Jaksanko ajaa esimerkiksi 60 kilometriä pitkän matkan joka päivä edestakaisin työpäivän pituudesta riippumatta?


Olohuone oli aluksi vielä nykyistäkin autiompi, koska sohva jäi Joensuuhun. Päätin kuitenkin heti ekana päivänäni täällä tehdä ostoksia tori.fi:ssä, ja tuollainen levitettävä sohva tänne sitten ilmiintyi. Kovasti tässä on kyllä vielä miettimistä, että miten onnistun tekemään tästä (tai mistään muustakaan) kämpästä yhtään kotoisamman nykyisellä tavaramäärällä. Onneksi on ystäviä, jotka on lupailleet mulle verhoja ja pyykkikoreja ja kaikenlaista!


Se, että asun seurakunnan asuntotalossa, merkitsee aika lyhyttä työmatkaa. Kirkko näkyy oikein hyvin sekä makuu- että olohuoneestani. Makuuhuone on oikeastaan niinkin lähellä kirkkoa, että näen omaan työhuoneeseeni sisälle. Siinä yksi keskeisimpiä syitä pitkähkön työmatkan pohdinnalle. Pieni etäisyys auttais hahmottamaan, mikä on työ- ja mikä vapaa-aikaa.


Työ Vaalassa on tosiaan ollut antoisaa, ja moni päivä onkin venynyt melkoisen pitkäksi, kun oon vältellyt kämpillä istuskelua. Perjantaina me järjestettiin vapaaehtoisten kanssa tonkkakeräys Yhteisvastuulle, ja mie olin itsekin tunnin kaupalla keräämässä. Siinä ajassa vastaan ehti tulla 14 tuttua! Aika saavutus kahden viikon asumisen jälkeen, eikö totta?

Toistaiseksi elämä on aikamoista päivien ja öiden laskemista. Noin esimerkiksi tässä on enää viisi yötä jäljellä siihen, että mie pääsen Joensuuhun! Ja siitä taas viikon päästä uudestaan. Uskon ja toivon, että elämä alkaa pikkuhiljaa muotoutua mukavaksi myös vapaa-ajalla. Töitä on joka tapauksessa ainakin reilu vuosi edessä. Nyt elämä on tasaantunut jo sen verran, että aikaa jää kutomishommille, lukemiselle ja kaikelle muullekin sellaiselle, mitä noin normaalistikin kotioloissa harrastan.

Mutta joo, tämän romaanin myötä päätän lähes kuukauden mittaisen hiljaiseloni ja lupaan, että lähipäivinä on taas luvassa jotain uutta ja jännittävää! Kiitos lukijoille kärsivällisyydestä, yksikään ei ollut ehtinyt kyllästyä ja kadota lukijalistoilta viime viikkojen aikana :---)
Pääsääntöisesti mie olen sitä mieltä, että valokuvat on ehdottomasti mun blogini heikkous. Syy numero yksi on se, että en omista kunnollista kameraa, vaan räpsin otokseni käyttäen häpeällisen rajallista puhelimen kameraa. Toinen syy on se, että valokuvaamiseen palaa käpy alta aikayksikön. En vaan jaksa ojennella koipiani kauniisti kymmenten otosten ajan ja sen jälkeen vielä kaivaa niiden kaikkien joukosta sitä yhtä sopivaa.

Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että ihastuin omiin otoksiini. Syy on ehkä se, että neuloin kerttusukat (vaiko Kerttu-sukat?) maailman ihanimman värisestä Schachenmayr Wool 125 -langasta, jonka sain ystävältäni lahjaksi jokin aika sitten. Kerttusukat oon tehnyt aiemminkin, ja ohje niihin löytyy täältä.

Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä mieltä ylentävät otokseni!

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125


kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

kerttusukat, pitsineule, scachenmayr wool 125

Viimeisessä on selkeästi jo edistyneen sommitelman makua. Maailman söpöimmän, pinkin virpomavitsan sain samaiselta ystävältä, joka langankin lahjoitti. Aika hyvä maku, eikö totta? :)
Mie yritin ottaa selvää käsityöblogien kirjoittamattomasta säännöstöstä - tarkalleen ottaen siitä, onko ihan ookoo esitellä vähän muitakin kuin omia väkerryksiä. En onnistunut löytämään tyhjentävää vastausta, joten luotan nyt tässä intuitioon. Henkka nimittäin kutoi mulle körttisukat, ja voin kertoa, että nää on todellakin esittelemisen arvoiset!

villasukat, körttisukat

Me ollaan aika lailla tasoissa lahjussukkien kanssa - mie olen kutonut Henkalle körttisukat ja kirjoneulepolvisukat, Henkka puolestaan on väkertänyt mulle palmikkosukat ja nää eilen illalla valmistuneet. (Toim. huom. Jälkimmäinen sukista itse asiassa valmistui yhdessä illassa. Oon aika ylpee.)

Huomenna luvassa onkin sitten taas sukkia made by me. Kevät tulee kovaa vauhtia, joten tässä pitää varmaan myös alkaa siirtyä niihin tilaustöihin, joiden oon luvannut viimeistään loppukeväästä valmistuvan.
Tiskirättitalkoistani jäi yli vielä vähän Blend Bamboota, ja sainkin oivallisen vinkin hyödyntää langanjämä kasvojenpuhdistuslappuihin! Loppujen lopuksi Blend Bamboo riitti tasan yhteen lappuun, ja loput tein Novita Miamista. En oo vielä näitä kokeillut, mutta voin aikamoisella varmuudella jo kertoa, että Miami ei nyt ehkä ollut paras lankavalinta tähän tarkoitukseen. Mutta söpöjähän nää on kuin mitkä!

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Blend Bamboo, kasvojenpuhdistuslaput, virkkaaminen

Ohje lappuihin löytyi Johkunlaisen askareet -blogista. Suosittelen lämpimästi, näitä oli kiva virkata muiden askareiden ohessa! Yksi hyvä käyttötapa on kuulemma näiden hyödyntäminen reissussa - lappu kastetaan kasvovedessä, laitetaan minigrip-pussiin ja otetaan matkalle mukaan. Kasvovesiputelia itseään ei tarvi lähteä kuljettamaan. Pitää kokeilla ehkä itsekin. :)
Eilisessä postauksessani esittelin ensimmäisenä valmiiksi saamani tiskiliinan. Seuraava valmistuikin heti postauksen kirjoittamisen jälkeen. Tällä kertaa ohje löytyi Hannamaista-blogista. Väri ei ole vaihtunut mihinkään edellisestä tuotoksesta, sillä mulla on Blend Bamboota muutamankin tiskirätin tarpeisiin.

tiskiliina, tiskirätti, blend bamboo

Tänään mie sitten väkersin kolmannenkin tiskiliinan ollessani vapaaehtoisena myyjänä Reilun kaupan puodissa. Ekologinen käsityö sopi sinne paremmin kuin hyvin tehtäväksi! Lankana tässäkin samainen Blend bamboo, ja malliksi valikoitui yksinkertaisuutensa vuoksi isoäidinneliö.

tiskirätti, tiskiliina, blend bamboo

Nyt on siis kolme uutta tiskirättiä meidän taloudessa! Eiköhän näillä jokunen kuukausi tai ehkä vuosikin pötkitä eteenpäin :)
Eilen mie matkailin Helsinkiin kokoustamaan, tänään junailin jo takas Joensuuhun - ja kokoustamista oli ohjelmassa tässäkin päässä Suomea. Junailu meni mukavasti omaa ajattelua ja sivistystä laajentaessa lukemalla ja selailemalla Internetin ihmeellistä maailmaa, mutta tuli siinä sivussa virkattuakin. Sain valmiiksi yhden tiskirätin, ja toinen jäi hitusta vaille valmiiksi. Tässäpä siis tuotoksistani ensimmäinen!

tiskiliina, tiskirätti, virkattu, blend bamboo

Ohjeen tähän rättiin - tai kuten ohje sitä hienommin nimittää, tiskiliinaan - löysin KukkuPöö -blogista. Poikkeuksellisen selkeä ja hyvin kirjoitettu ohje, suosittelen siis kaikille kestotiskirättien harrastajille! Lankana mulla tässä oli tuttu ja turvallinen Blend Bamboo, josta oon aikaisemminkin väkertänyt tiskirätin, silloin tosin neulomalla. Postaus kyseisestä aikaansaannoksesta löytyy täältä. Tuo neulottu tiskirätti lensi itse asiassa tänään roskiin parhaat päivänsä nähneenä - ei vissiin ihan noin monta pyykkikonepesua kestä tämä Blend bamboo. Nyt viisastuneena siis suosittelen tasapuolisesti kaikille, että tehkäähän useampi noita rättejä niin ei tarvi samaa rummuttaa jatkuvasti koneessa.
Terveisiä junasta! Mie täällä istuskelen InterCityssä matkalla Helsinkiin kokoustamaan. Samalla reissulla meen myöskin ekaa kertaa ikinä yökyläilemään Kallioon. Jänskää!

Tossa just ennen lähtöä kuvattiin Henkan kanssa mun eilen valmistunut Granny cocoon shrug - en nyt kyllä kyennyt vauhtisuomentamaan tuota mitenkään sujuvasti. Kyseessä on siis boleron tapainen, joka tehdään yhdestä ainoasta isoäidinneliöstä. Mun shrugista tuli vähän ohjeistuksen mukaista pienempi, sillä aloin tekemään tätä harmaasta Novita Lehdosta, jota on tosi vaikea löytää mistään. Siispä koko määrittyi sen mukaan, mihin lanka riitti. Eikä muuten jääny senttiäkään yli.

Seuraavassa shrugini ties mistä kuvakulmista. Eipä jää epäselväksi, miltä tää vaate oikeastaan näyttääkään.

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

granny cocoon shrug, isoäidinneliö

Ihastuin tähän kyllä ikihyviksi. Päätin muutenkin panostaa näihin itse tekemiini vaatteisiin - tai siis niiden päällä pitämiseen - ja tänään mulla onkin eka kertaa (!) käytössä kauan sitten väkertämäni pitsineuletoppi. Edistystä!

Junamatkan aikana aion virkata tiskirättejä oikein urakalla. Edelliset alkaa näyttää lievästi ilmaistuna kuolleilta. Näitä ekologisuushömpötyksiäkin ois ilmeisesti välillä tarkoitus vaihdella...

Joskus on hieman haastavaa tämä kutominen. Mie sain jo jonkin aikaa sitten tilauksen kaksista ruutusukista, ja nää ensimmäiset ois ny viimein valmiit. Käsiala oli näitä tehdessä jotenkin ihan vi*urallaan, ja kovasti noin yleensäkin epäilytti laittaa tuotokset postilaatikkoon. Varsista tuli aivan liian lyhyet ja leveät, pohjassa joku lanka kiristää ja kokonaisuudessaan lopputulos tympii. Toivottavasti saaja on edes hieman onnellinen! Seuraaviin pitää petrata kovasti. Tässä ne ny kuitenki on.

villasukat, ruutusukat

ruutusukat, villasukat

Lankana näissä oli Gjestal Janne, joka oli mulle ihan uus tuttavuus. Hurmaava värivalikoima ja kivan tuntuinen lanka kyllä! Viime päivinä oon hengaillu enemmän Novita Lehdon parissa väkertäessäni valtaisaa isoäidin neliötä granny cocoon shrugia varten. Kuus kerää siihen on nyt tupellettu, eikä loppua näy. Onneksi on ihan kivaa vaihtelua virkata vaan loputtoman tuntuista neliötä. Aivot lepää :)

Ootte ehkä huomanneet, että oon viime päivinä ollut poikkeuksellisen hiljaa. Sille on syynsä - oon ollut maailman epäreiluimmin kipeänä. Epäreiluus johtuu siis siitä, että vastuullisena naisena otin influenssarokotukset sun muut hyvissä ajoin enkä hirveästi ole itseäni mielestäni pöpöille altistanut muutenkaan. Oon yrittänyt syödäkin vähän normaalia monipuolisemmin! No, joka tapauksessa minun osani on olla kuumeessa neljä kertaa lukukaudessa olosuhteista riippumatta. Nythän ne olosuhteet ovat vielä yhtä kuin työssäoppimisjakso, joten tulipa ohimennen painettua pitkää päivää kuume katossa. Se oli viisautta.

Mutta siis, kipeily ja kiire vähän haittasi käsityöharrastusta. Onneksi aina voi tehdä jotain simppeliä, johon ei vaadita hyviä sielun eikä ruumiin voimia. Kudoinpa siis pipon, jollaisen olin tehnyt kerran aiemminkin. Tammikuinen pipopostaus löytyy täältä. Langaksi valikoitui tälläkin kertaa iki-ikana Pro Lana Milano, ja puikot olivat kokoa 8 mm. Ohje aika lailla omasta päästä. Joka toinen kerros 1o 1n, joka toinen oikein.

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

Tää pipo ois tarkoitus sijoittaa alati kasvavaan joululahjakasaan odottelemaan. Joulu muuten lähestyy vähän liian kovaa vauhtia - laskeskelin, että vuodesta on nyt kuudesosa takana, ja valmiiksi oon saanut tähän mennessä 15 käsityötä. Tätä vauhtia vuoden aikana valmistuu vain 90 eri juttua, kun tavoite on edelleen tiukasti siinä satasessa. Pitääpä alkaa ihan tosissaan nyt väkertämään! Ohjelmassa olis seuraavaksi tilaussukat, jotka ei oikein ole edenneet pään ollessa täynnä räkää.

... Ja sitten ne ihanan elämän kuulumiset! Kohta mun seurakuntaharjoittelu loppuu, ja ensi viikosta alkaen vietän pääsääntöisesti rentoa elämää. On ihan parasta päästä nukkumaan univelkoja pois ja alkaa orientoitua tapahtumaan nimeltä valmistuminen. Tulevien töidenkin kannalta tilanne näyttää suhteellisen lupaavalta, ja mie alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että kyllä mullekin paikka Suomen Siionissa löytyy.

Ps. Ihan pakko kuviin liittyen kommentoida sitä tosiasiaa, että tukkani vähän niinku etsii itseään toistaiseksi. Matkalla mustasta vaaleaan ollaan oltu jo kuukausikaupalla, ja voiton puolella ollaan! Tällä viikolla olisi taas ajankohtaista käräyttää hiuksista viimeisetkin värinrippeet taivaan tuuliin. 

Edellisessä postauksessani kyselin vinkkejä miesten sukkamalleista, ja sainkin mitä mahtavimman suosituksen potentiaalisesta mallista - Merenkulkijat! Väkersin siis nämä lahjaksi Henkan isälle, ja sukat valmistuivat ihan viime hetkellä ehtiäkseen synttäreille. Langaksi valikoitui tummansininen Novita 7 Veljestä, ja palmikkopuikon jäätyä Joensuuhun taiteilin palmikoita aivan liian paksulla puikolla. Aika kivat niistä lopulta tuli!

Merenkulkijat, miesten villasukat

Merenkulkijat, miesten villasukat

Nyt mulla on pitkästä aikaa mahdollisuus keskittyä tilaustöihin. Voisin aloittaa vaikkapa huomenna, jos potentiaalinen kipeänä olo ei siihen mennessä aktualisoidu liian rajusti. Toivotaan parasta, raju kevätflunssa ei juuri tällä hetkellä erityisemmin inspiroi!
Viime aikoina mie olen mokannut moneenkin otteeseen, mutta kaksi virhettä haluan ehdottomasti nostaa ylitse muiden:

1. Heitin puhelimeni lattialle. Niin käy aika usein, mutta tää kyseinen kerta oli ilmeisesti jollain tavalla liikaa, ja näyttö muuttui tuhannen tsirbulabirbuloiksi. Nyt luuri on huollossa, ja tilalla on aika epä-älyllinen Lumia, joka saa minut aika suuresti kaipaamaan ikiomaa puhelintani. Lumian kamera on - uskomatonta mutta totta - vielä huonompi kuin rakkaan Motorolani kamera, joten sukkakuvissa turvaudun tästä lähtien seuraavan parin viikon ajan vilunkipeliin tekemällä kollaaseja ja muokkaamalla suurimmista sutuista pois sen, mikä vain irti lähtee. (Toim. huom. Tällä kertaa kuvien suttuisuus on kyllä vähän niinq muuten oma syy koska huono valaistus, mutta kuka oikeasti jaksaa odottaa sukkien kuvaamista aamuun asti?)

2. Päätin kutoa jämälangoista Niina Laitisen suunnittelemat joulukalenterisukat. Aika nopeaahan siinä sitten kävi niin, että työhön varaamani jämät eivät riittäneet mihinkään, joten piti alkaa kaivelemaan lankalaatikkoa. Alla olevasta kuvasta voitte nähdä sukan varressa piilevän hienon ajatuksen tulevasta värimaailmasta, mutta kantapään jälkeen peli oli jo aika lailla menetetty. Kärjen tumma hämmennysosio taitaa olla jotain akryyliä kaiken muun kammottavuuden lisäksi - muuten sukat ovat siis Novitan 7 Veljestä -langasta väkerretyt. Mutta siis, ihana malli ja ihana ajatus, heikko lankavalikoima ja toteutus. Nää taitaa lähteä lahjaksi sille kaikkein ei-objektiivisimmalle ihailijalleni eli äipälle.

joulukalenterisukat, jämälangat, polvisukat

Huomenna aion ostaa lankani kaupasta ja unohtaa jämälangat seuraavaksi 10 vuodeksi. Ajatuksena ois väkertää miehen yksiväriset sukat jollain kikkakolmosella höystettynä, ei siis ihan perussukkia kuitenkaan. Jos tiedät jonkin huikean sukkamallin tähän tarkoitukseen, niin vinkkaa ihmeessä!
Tänään mie sain viimein laitettua matkaan Rovaniemelle lähdössä olleen sukkapaketin, kun viimeinenkin pari valmistui. Ennestään pakettiin oli löytänyt tiensä jo raitasukkapari sekä kissasukat kummityttöni siskoille. Tällä kertaa väkersin kummitytölleni pitsisukat Novita Nallesta. En nyt kyllä tähän hätään millään  löydä ohjetta, jota näihin sukkasiin käytin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseisen ohjeen pointti oli se, että langankierroilla ja kavennuksilla kehitellään söpöä pintaneuletta. Opin homman ulkoa ensimmäisten viiden kierroksen aikana, joten nää oli todella helpot  ja mukavat kutoa.


pitsisukat, Novita Nalle, lasten sukat


pitsisukat, Novita Nalle, lasten sukat

  
Kuvan pitsisukkaset oli jo todella monennet sukkalapasmikälie-käsityöhärpäkkeet, jotka mie kudoin joululahjaksi saamillani koivupuikoilla. Oon ihan väkisin vääntäen keksinyt vain sellaista kudottavaa, joka onnistuu kolmen millin puikoilla, jotta minun ei tarvis pysyä erossa noista koivuisista. Tänään viisastuin ja kävin ostamassa 3,5 millimetrin puikot samaisesta materiaalista, josko nyt voisin tehdä vähän paksumpiakin sukkia. Aloinkin jo väkertämään ihmeellisyyksiä seiskaveikan jämistä.


Bongasin muuten töissä Kotimaa-lehdestä ilmoituksen Kansan Raamattuseuran järjestämistä kädentaitopäivistä. Itse en noin kauan jaksa lähteä neulomaan, mutta tämä herätti kyllä ajatuksia. Ehkäpä miekin joskus järjestän neuleretriittejä, jos vain jonnekin papiksi päädyn!




... Töistä tuli muuten mieleeni, että luin tänään avioliittoon vihkimisen vuosipäivän rukoushetkessä psalmitekstin, joka kehotti, että "Herää, harppu!". Sanoisinko vaikka, että ei lisättävää.