Pipoilua

Mie sain tuossa muutama päivä sitten tilauksen paksulla langalla neulotusta vaaleanpunaisesta peruspiposta. Lanka-asioiden pähkäilyssä meni tovi jos toinenkin, sillä hakusessa oli totta kai lanka, joka ei kutittaisi. Pipoa kun on kivempi pitää päässä ilman kokoaikaista rapsuttelua! Onneksi mie olen viettämässä tätä omalla mittapuullani suurkaupunkielämää Kuopiossa, ja lankavalikoimat ovat aika lailla huikeammat kuin Joensuussa. Langaksi valikoitui siis Pro Lana Milano, joka on 100-prosenttista merinovillaa.

Kuopio-elämästä oli hyötyä myös kuvien ottamisen suhteen, sillä tästä meidän kommuuniasumuksestahan löytyy kaupanpäällisinä pipomallikin! Työllistin siis täällä minun lailla työssäoppimisjaksolla olevan kaimani Katjan poseeraamaan. Samalla tuli testattua, että pipo lopullisessa muodossaankin oli sopivan kokoinen.

Kudoin pipon 8 mm:n sukkapuikoilla, joten kovin montaa tuntia ei operaatioon mennyt. Alkuperäinen ajatus oli tehdä 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta koko pipo läpeensä, mutta päätin sitten, että vaihtelu virkistää, ja tein joka toisen kerroksen kokonaan oikein. Pintaneuleen nimi oli englanniksi jotain tyyliin broken rib, sujuvaa suomennosta en keksi tähän hätään. Tai no, pitäähän se kokeilla - rikkinäinen joustinneule?

Mie oon nyt aika lailla joustanut normaalista kutimuslinjastani, ja tässä on tullut väkerrettyä kaikkea, mitä en ehkä oma-aloitteisesti ois keksinyt tehdä. Vaan mikäs siinä, vaihtelu virkistää! Nyt aion kuitenkin palata juurilleni, sillä sain tilauksen superisoista miesten kirjoneulelapasista. Liuta lasten sukkiakin pitäisi kutoa. Ja josko vielä joskus itsellekin jotain... :)