Kuume, kipeys ja kiire -pipo & ihanan elämän kuulumiset

Ootte ehkä huomanneet, että oon viime päivinä ollut poikkeuksellisen hiljaa. Sille on syynsä - oon ollut maailman epäreiluimmin kipeänä. Epäreiluus johtuu siis siitä, että vastuullisena naisena otin influenssarokotukset sun muut hyvissä ajoin enkä hirveästi ole itseäni mielestäni pöpöille altistanut muutenkaan. Oon yrittänyt syödäkin vähän normaalia monipuolisemmin! No, joka tapauksessa minun osani on olla kuumeessa neljä kertaa lukukaudessa olosuhteista riippumatta. Nythän ne olosuhteet ovat vielä yhtä kuin työssäoppimisjakso, joten tulipa ohimennen painettua pitkää päivää kuume katossa. Se oli viisautta.

Mutta siis, kipeily ja kiire vähän haittasi käsityöharrastusta. Onneksi aina voi tehdä jotain simppeliä, johon ei vaadita hyviä sielun eikä ruumiin voimia. Kudoinpa siis pipon, jollaisen olin tehnyt kerran aiemminkin. Tammikuinen pipopostaus löytyy täältä. Langaksi valikoitui tälläkin kertaa iki-ikana Pro Lana Milano, ja puikot olivat kokoa 8 mm. Ohje aika lailla omasta päästä. Joka toinen kerros 1o 1n, joka toinen oikein.

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

milano pro lana, pipo

Tää pipo ois tarkoitus sijoittaa alati kasvavaan joululahjakasaan odottelemaan. Joulu muuten lähestyy vähän liian kovaa vauhtia - laskeskelin, että vuodesta on nyt kuudesosa takana, ja valmiiksi oon saanut tähän mennessä 15 käsityötä. Tätä vauhtia vuoden aikana valmistuu vain 90 eri juttua, kun tavoite on edelleen tiukasti siinä satasessa. Pitääpä alkaa ihan tosissaan nyt väkertämään! Ohjelmassa olis seuraavaksi tilaussukat, jotka ei oikein ole edenneet pään ollessa täynnä räkää.

... Ja sitten ne ihanan elämän kuulumiset! Kohta mun seurakuntaharjoittelu loppuu, ja ensi viikosta alkaen vietän pääsääntöisesti rentoa elämää. On ihan parasta päästä nukkumaan univelkoja pois ja alkaa orientoitua tapahtumaan nimeltä valmistuminen. Tulevien töidenkin kannalta tilanne näyttää suhteellisen lupaavalta, ja mie alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että kyllä mullekin paikka Suomen Siionissa löytyy.

Ps. Ihan pakko kuviin liittyen kommentoida sitä tosiasiaa, että tukkani vähän niinku etsii itseään toistaiseksi. Matkalla mustasta vaaleaan ollaan oltu jo kuukausikaupalla, ja voiton puolella ollaan! Tällä viikolla olisi taas ajankohtaista käräyttää hiuksista viimeisetkin värinrippeet taivaan tuuliin. 

Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo pinkkipipo... En meinannut tunnistaa sinua kuvista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, sitä näyttää kovin erinäköiseltä kun tukan väri vaihtuu ja look on muutenkin näissä vähän tavallisesta poikkeava :D

      Poista
  2. Ihanan pehmeän ja lämpimän näköinen pipo :)

    VastaaPoista