Piirakkasukat ja langattoman tammikuun jälkipuinnit

Haastoin itseäni kovastikin alkaneen vuoden kunniaksi tammikuussa. Kulunut kuukausi oli (muutamia ehtoollisviinejä lukuunottamatta) tipaton, mutta ennen kaikkea langaton! Kuten joku blogiani seuraava saattoi huomata, ei langattomuus tarkoittanut kutomislakkoa. Sen sijaan uusien lankojen ostaminen oli kielletty, enkä mie ostanutkaan uusia lankoja itselleni. Yksi pakkorako tuli kuitenkin niin, että tilausta varten tarvitsin pari kerää. Mutta ehkä niitä ei lasketa.

Noh, kuukausi meni aika nopeasti. Nyt kaikki langat mahtuvat toistaiseksi lankakoriin, eikä osa joudu asustamaan pakastimen alalokerossa. Sen verran tiukkaa lakkoilu kuitenkin teki, että eilen uuden kuukauden alkamisen kunniaksi ryntäsin hetimiten kauppaan ostaakseni sieltä kerän turkoosia seiskaveikkaa. Langasta syntyivät ennätystahtia piirakkasukat!

Kudoin nämä(kin) kolmen millin koivupuikoilla, joihin oon ihan älyttömän ihastunut. Silmukoita oli 48 eli saman verran kuin silloin, kun on tehnyt puolta milliä isommilla puikoilla. Vähän hampaat irvessähän näitä nyt pitää aikuisen jalkaan vääntää, mutta onpahan ainakin sitä seiskaveikan tarvitsemaa venymävaraa. 

Mie keksin myös lahjoituskohteen kaikenmaailman kaapin perälle sijoittuneille sukilleni ja lapasilleni! Aina kun ei jaksa tehdä tilaustöitä, niin joka kutimukselle ei vaan ole ottajaa. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että ajattelin jouluna postittaa suurinpiirtein kolmetkymmenet sukat sellaiseen paikkaan, jossa käyttäjien ikähaarukka on ala-asteikäisestä eläköitymistä lähestyvään. Kuulette lähempänä lisää! Salaisuuden verho sulkeutuu joksikin aikaa.

Päivitin muuten tuossa toissapäivänä blogia ekaa kertaa kännykällä. Se oli aika haastavaa, ja jälkeenpäin piti käydä tekemässä tasaukset ja vaihtamassa kuvatkin. Kaksi päivää vanha postaus alle tunnin vanhassa ulkomuodossaan löytyy täältä. Sieltä alkanut lastensukkaoperaatio jatkuu tänään kissamaisissa tunnelmissa. :)