Sananen heti alkuun - mie luulen, että tätä blogipäivitystä eivät lue ne henkilöt, joiden ei ole tätä tarkoituskaan lukea, koska en tätä omassa facebook-profiilissani jakanut. Varoitus kuitenkin! Jos lapsesi ristiäiset ovat ensi viikolla ja olet kutsunut minutkin sinne, niin lopeta lukeminen tähän. En malta olla heti päivittämättä, mitä oon saanut aikaiseksi, mutta sinun ei kuulu lahjan laatua vielä tietää :)

Mutta sitten itse asiaan! Mie kävin eilen metsästämässä lahjaa tulevalle kummitytölleni ristiäisiä varten. Kultajousessa pyöriessäni havaitsin, etten ihan oikeasti halua ostaa kummilusikkaa, valokuvakehystä enkä kasteristiä. Niinpä alkoi (kirjaimellisesti) raivoisa googlaus siitä, että mitä mie vauvalle nyt väkerrän - eli mitä lankaa kyseiseltä kaupunkireissulta piti ostaa. Opin heti alkuun sen, että ristiäislahjana toukkapussi on jo myöhässä, sillä kaksikuukautinen vauva ei siinä kauheasti tykkää enää hengailla. Mutta sitten mie sen löysin - hupullisen vauvan ponchon! Ohje siihen löytyy täältä. 

Ohjeesta poiketen mie en käyttänyt Dropsin lankoja, vaan suuntasin Anttilaan ja ostin ainoaa saatavilla ollutta tarpeeksi paksua lankaa. Novita Lehto oli langan nimi, ja mulle vähän turhan maanläheisistä sävyistä huolimatta siihen piti tällä kertaa tyytyä. Mutta on se kyllä ihanaa kutoa koon 8 puikoilla - tämän valmiiksi saamisessa ei montaa tuntia vierähtänyt.

Kuten kuvista näkyy, ihan mallin mukaan homma ei (taaskaan) kulkenut. Tein lisäykset jotenkin hassusti, joten nyt ne menevät säteittäin ponchon ympäri. Ihan kiva näinkin, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli saada eteen ja taakse eräänlaiset saumat lisäysten avulla. Lisäksi maanläheistä sävyä piti vähän piristää, joten mie laitoin Henkan tekemään liilasta Silver Softista tupsun.

Meiltä ei tähän hätään löytynyt vauvaa eikä edes vauvanukkea, jonka päällä poncholuomukseni ois voinut kuvata. Onneksi hätä keinot keksii, ja tällä kertaa vauvan virkaa sai luvan toimittaa Nalle Puh. Ponchon oikeasta istuvuudesta seuraavat kuvat eivät kerro mitään, koska Puh on kooltaan aika paljon lahjan varsinaista vastaanottajaa isompi. 

Tää oli kyllä aika hauska tapahtuma tää neuleen kuvaaminen pehmolelun päällä. Meinasin jo, että pitäiskö ottaa itse kuvaussessiostakin kuva, kun Henkka niin innoissaan pyöri Nalle Puhin ympärillä napsimassa otoksia. Lankaa tätä ponchoa tehdessä kului puolet odotettua vähemmän, joten ehkä tässä pitää vielä tehdä Nalle Puhillekin oma poncho... Tai sitten mie vaan tyydyn pipoihin.

Continue reading

Tässä onki kulunut jo kolmisen viikkoa viime blogipäivityksestä, ja tänä aikana en oo oikeastaan muuta tehnykkään ko kutonu (en siis ihan oikeasti, tänäänkään en oo poistunu kotoani hetkeksikään). Tällä viikolla lähti keskisormesta tunto kokonaan vallattoman kutomisinnostuksen takia, mutta tänään se oli jo vähän toipunut ja olikin siis hyvä alotella uusia juttuja! Mutta niin, tässäpä taas sukanpoikasia ja muita ihmeellisyyksiä matkan varrelta:

Nää piirakkasukat mie neuloin tällä viikolla parin päivän aikana ko hoksasin, että pitäs saaha kaverille tehtyä jotain synttärilahjaksi. Piirakkasukat on kyllä oikiasti kaikista kivoimpia sukkia tehä, valmistuu ihan tosi nopeasti ja näyttää näteiltä ilman, että tarvis tehä mitään värikikkailuja. Näiden perusteella voin myös kertoa, että suuresta tekokuitupitoisuudestaan huolimatta Novitan Aito suomalainen sukkalanka on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin 7 veljestä. 

Tein myös kasan pikkuihmisten sukkia. Näihin väänsin elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään yhdistelemällä kaikkia löytämiäni ohjeita, joista ensimmäistäkään en jostain syystä meinannu ymmärtää. Tiimalasikantapää on kyllä ehkä kaunein mahdollinen ja ehkä myös mukavin kutoa, mutta kyllähän tuosta jo näki, että ei se kauhean pitkään kestä. Aikuisen sukkiin en siis välttämättä tuota alkais tekemään. Paitsi nyt ehkä omiini! Muuten nää oli äärimmäisen perusmalliset sukat.

Näihin villasukkiin löysin inspiraation Simpsukka-blogista, tarkalleen ottaen kohdasta "Vaaleanpunaiset pintaneulekuviosukat". Tein nämä (niin kuin nuo edellisetkin, by the way) Novita Woolista, joka on siis 100 % villaa. Joku vois selventää mulle, miksi tää Wool tuntuu ihan tommoselta tavalliselta, kun taas vaikka se Suomivilla-lanka on semmoista ihanan hahtuvaista!

Ja tässä Alpaca-langasta kudotut junasukat. Niistä tuli niin suloisen pienet, että melkeen aloin itkemään niiden söpöydelle, nyyh.

Tässä vielä vähän (paljon) isommat junasukat sinisestä seiskaveikasta, jota meillä oli niin paljon, että siitä syntyi näiden lisäksi kahdet muutkin sukat...

... kuten esimerkiksi nämä. Tein yhelle kaverille tämmöiset Saga-palmikkosukat, joiden ohje löytyy näköjään täältä. Minusta palmikoiden aikaansaaminen on ikävystyttävintä ikinä, mutta pakkohan tommoset oli tehä, ko meille ilmaantui pari ihan oikeaa palmikkopuikkoa! 

Ja tässä viime blogipäivityksessä pohtimani jämälankaprojekti, virkkuukoukkukotelo. Ohjetta en enää löytäny mistään mutta sole mikhään, alla olevassa kuvassa paljastuu kotelon sisäpuoli ja se, etten sitten jaksanutkaan ohjetta hirveästi noudattaa. :D Mutta ulkoapäin se on kaunis ja sisäpuolelta ajaa asiansa, niin mitäs me pienistä!

Loppuhuipennuksena vielä sukat, joiden olemassaolon kanssa mulla ei ole juuri mitään tekemistä - paitsi että oon näiden sukkien onnellinen omistaja. Henkka siis teki nää mulle, ja nää on ehkä söpöimmät ikinä.

Kärjestä aloitettuja villasukkia mie en sitten saanutkaan ainakaan vielä aikaseksi, koska ne pitäis tehä Nalle-langasta ja sitähän ei tästä taloudesta löydy. En myöskään aio ostaa sellaista ennen kuin edellisiä lankoja on käytetty ainakin 15 rullaa. Mutta hyvin ne langat tässä kuluukin, nyt on tekeillään polvisukat enolle, afrikankukkakasa (potentiaalinen pehmolelu) ja aivan liian kauan puikoilla lojunut tyynynpäällinen. Lisäksi revin tässä viikko sitten lakanan palasiksi ja nyt virkkailen siitä tosi psykedeelistä mattoa. Katellaan.

Continue reading

... nimittäin suolan kotikasvatus! Tää on ehkä oudointa mitä oon ikinä yrittänyt - pilttipurkista rapsutellaan ensin erinäisiä apuvälineitä käyttäen etiketit ja liimanjämät pois, jonka jälkeen purkin pohjalle laitetaan merisuolaa ja vettä. Kaiken kruunuksi sekaan tuikataan palava lämpökynttilä. Uskokaa tai älkää, tän seurauksena suola alkaa kiteytyä purkin reunoille ja näyttää tosi siistiltä! Mie oon polttanu kynttilöitä pilttipurkeissa nyt pari tuntia, ja alkaa näyttää kyllä hyvältä. Mie oon nyt varmaan saavuttanu jo melekosen tason tässä kotoilussani, mutta kyllähän tämmöset pikku tsydeemit on aika siistejä. Laitanpas tähän vielä kuvan ihan alusta, ko olin vasta tuikannu kynttilän pilttipurkkiin:

Mutta sitten nykyiseen lempiaiheeseeni elikkä siihen, mitä oon kutomisinspiraatioissani saanu aikaiseksi. Ensinnäkin mörkölapaset. Ne on aivan liian isot kohdehenkilölleen, joten yritin vähän korjata tilannetta virkkaamalla tuohon rusetin. Lapaset on siis tehty ohjeella, joka oli suunnattu 5 kk ikäisille. Nää mahtuis kuusvuotiaallekki!

Äskeisten lapasten kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että ne on ihan söpöt. Ne on itse asiassa toiset minimörkölapaset, jotka tein. Kahet piti tehä, koska ekoista tuli aivan järkyttävät. Mörkö ei oikeen mahtunu ekoihin kokonaan ja langat oli keskenään eri kokoisia. Päätin kuitenki suhtautua huumorilla ja lähettää nämäkin eteenpäin. Niillä voi ainakin pelotella muita lapsia ja silleen...

Korvaukseksi em. lapasten hirveydestä päätin kutoa samaan pakettiin myös junasukat. Niistäki tuli aivan liian isot, mutta oikeastaan erittäin söpöt!

Ja sitten vielä - koska pienille ihmisille kutominen on näköjään äärimmäisen haastavaa ja täynnä erilaisia epäonnistumisia, voinen vastapainona esitellä miesten sukan:

Tämän tyyppisiä sukkia minun rakas mummonikin teki, joten oli pakko yrittää. Kertaalleen piti teräosa purkaa, mutta nyt näyttää jo hyvältä! Sukka yltää polveen asti, joten kutomisessa kestää hetki. Niinpä tää villasukkanen on oottanut kaveria jo hetken. Mulla on vakaa aikomus aloittaa sen kutominen vielä tänään.

Ja vielä aiheesta villasukat ja lanka ja kutominen ja virkkaaminen ja voi voi voi... Ostin Anttilasta uuen lankakorin, joka on aika päheä. Kuvasta voi olla mahdollista bongata uuden piirakkasukan alku!

Tällainen multihuipennuspläjäys tällä kertaa. Nyt alan kutomaan sitä toista miesten villasukkaa ja tuota piirakkasukkaa. Sitten ois ohjelmassa virkatut tossut, joihin etsin ohjetta ties kuinka kauan. Sen jälkeen vois kokeilla vaikka sosiaalista kanssakäymistä.

Continue reading