Ehdinpäs ennen kuukauden vaihtumista! Nyt on siis yhdeksän valmista käsityötä tammikuun aikana väkerretty. Fontti on väärä ja tekstin tasaus ontuu, kun kännykällä bloggailen. Huomenna yritän muistaa korjata tilanteen. Mutta siis - tässä ihan perusraitasukat kokoa 22, lankana Novita Nalle ja puikkoina kolmen millin koivut!

EDIT: Teksti tasattu ja hämärät kuvat korvattu vähän selkeämmillä paria päivää jälkikäteen nyt, kun pääsin viimein koneelle. :)

Novita Nalle, raitasukat, lasten sukat

Novita Nalle, raitasukat, lasten sukat

Kuten mie jo viimeisimmässä blogipostauksessani paljastinkin, on mulla ollut työn alla lapion kokoiset lapaset isokätiselle miehelle. Käsialani paljastui kuitenkin koivupuikoilla kutoessa huomattavasti normaalia tiuhemmaksi, joten ensimmäinen yritys tuotti ala-asteikäiselle sopivat lapaset. Aloin heti väkertämään uusia tilalle, ja päätin tehdä pitkästä aikaa selbulapaset!

selbuvotter, kirjoneule, lapaset

Ohje näihin lapasiin löytyy entiseen tapaan täältä. Joku saattaa muistaa, että mie oon aikaisemmin väkertänyt näitä luonnonvalkoisen ja mustan sekä luonnonvalkoisen ja tummanruskean väriyhdistelmillä. Minun aiemmin väkertämiä Rigmor's selbu mittens -nimellä kulkevia lapasia voi bongailla ainakin täältätäältä ja täältä

selbuvotter, kirjoneule, lapaset

Nyt tosiaan tempaisin ja vaihdoin pääväriksi Novita Nallen tummansinisenä. Kuvion väkersin sinapinkeltaisella Gjestal Maijalla, jonka jämä muuten aika lailla metrilleen riitti tähän projektiin. Kerrankin näin päin eikä niin, että ois pitäny ostaa uus kerä yhtä peukaloa varten.

selbuvotter, kirjoneule, lapaset

Huomenna nämä lapaset lähtevät kohti Rovaniemeä, ja mie aloitan raivokkaan lasten sukkien kutomisoperaation. Jos saan vielä tälle kuulle yhden kutimuksen tehtyä, niin se ois yheksän valmista työtä kuukauden aikana. Sadan valmiin käsityön aikaansaaminen tuntuu siis ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan realistiselta ajatukselta!
Mie sain tuossa jonkin aikaa sitten tilauksen lapasista. Kriteerit olivat seuraavanlaiset:
1) kuvio häätyy olla
2) koko mielellään tosi iso.
Ja näinhän mie sitten aloin tuumasta toimeen, kaivelin kirjoneulekaaviot kehiin ja otin esille kolmosen puikot. Asiahan on niin, että mie normaalisti kudon 1,25 mm:n puikoilla, jos ohje käskee valitsemaan kolmoset. Muutoin tulee lapio. Nyt tilauksessa olikin nimenomaan lapiokoko, joten aattelin, ettei ois voinu paremmin sattua.

Sitten tulikin pari muuttujaa. Ne kolmosen puikot oli joululahjaksi saamani koivupuikot, joita en ollut ennen kokeillut. Enpä ois osannu aavistaakaan, että puikkojen materiaali vaikuttaa näin rajusti käsialaan! Metallisilla olisi ehkä tullutkin koko XXL, mutta nää aikaansaannokset mahtuu hädin tuskin minun käteen. Käsiala muutenkaan ei ollut parhaimmillaan, miten puikkojen materiaali voikin vaikuttaa kaikkeen?

kirjoneulelapaset, fair isle, novita nalle

Ekan lapasen kohdalla ois voinu vielä perua koko projektin, mutta enhän mie semmosia harrasta. Nyt löytyy siis lapaset kokoa kapeakätinen ala-asteikäinen (ehkä), vinkkaa siis jos tunnet jonkun sellaisen, joka on lapasia vailla. 

Mutta niin, se toinen muuttuja. Valmiiden lapasten kuvaaminen hämärässä soluhuoneessa ja omissa käsissä oli vähän haastavaa. Tästäpä näette.

kirjoneulelapaset, fair isle, novita nalle

kirjoneulelapaset, fair isle, novita nalle

kirjoneulelapaset, fair isle, novita nalle

Näiden lapasten ohje löytyy siis täältä. Taidanpa heittää paksummat ja huomattavasti metallisemmat puikot kehiin, ja aloittaa samalla ohjeella uudet lapaset. Ihan kiva malli tää nimittäin on, ja onhan ne tilauslapaset joskus saatava valmiiksi!
Mie sain tuossa muutama päivä sitten tilauksen paksulla langalla neulotusta vaaleanpunaisesta peruspiposta. Lanka-asioiden pähkäilyssä meni tovi jos toinenkin, sillä hakusessa oli totta kai lanka, joka ei kutittaisi. Pipoa kun on kivempi pitää päässä ilman kokoaikaista rapsuttelua! Onneksi mie olen viettämässä tätä omalla mittapuullani suurkaupunkielämää Kuopiossa, ja lankavalikoimat ovat aika lailla huikeammat kuin Joensuussa. Langaksi valikoitui siis Pro Lana Milano, joka on 100-prosenttista merinovillaa.

Pro Lana Milano, neulottu pipo, tupsupipo

Kuopio-elämästä oli hyötyä myös kuvien ottamisen suhteen, sillä tästä meidän kommuuniasumuksestahan löytyy kaupanpäällisinä pipomallikin! Työllistin siis täällä minun lailla työssäoppimisjaksolla olevan kaimani Katjan poseeraamaan. Samalla tuli testattua, että pipo lopullisessa muodossaankin oli sopivan kokoinen.

Pro Lana Milano, neulottu pipo, tupsupipo

Kudoin pipon 8 mm:n sukkapuikoilla, joten kovin montaa tuntia ei operaatioon mennyt. Alkuperäinen ajatus oli tehdä 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta koko pipo läpeensä, mutta päätin sitten, että vaihtelu virkistää, ja tein joka toisen kerroksen kokonaan oikein. Pintaneuleen nimi oli englanniksi jotain tyyliin broken rib, sujuvaa suomennosta en keksi tähän hätään. Tai no, pitäähän se kokeilla - rikkinäinen joustinneule?

Pro Lana Milano, neulottu pipo, tupsupipo

Mie oon nyt aika lailla joustanut normaalista kutimuslinjastani, ja tässä on tullut väkerrettyä kaikkea, mitä en ehkä oma-aloitteisesti ois keksinyt tehdä. Vaan mikäs siinä, vaihtelu virkistää! Nyt aion kuitenkin palata juurilleni, sillä sain tilauksen superisoista miesten kirjoneulelapasista. Liuta lasten sukkiakin pitäisi kutoa. Ja josko vielä joskus itsellekin jotain... :)
Tänään on poikkeuksellinen päivä! Ensinnäkin takana on harkan eka vapaapäivä ja pikareissu Joensuussa. Toinen juttu on se, että mie elelen viimeistä päivää meneillään olevasta ikävuodestani (huomenna juhlin synttäreitä seuraamalla kaksia hautajaisia). Kolmas erikoisuus on se, että mie istun juuri nyt täpötäydessä bussissa matkalla kohti Kuopiota. En päässyt kaverin viereen istumaan, joten kulutan aikaani päivittämällä blogia tabletilla, hui! En todellakaan osaa esimerkiksi tasata tekstiä tällä, mutta sole mikhän. (Edit: tasasin heti, kun pääsin tietokoneelle!)


Sain tänään valmiiksi Abra Alba -ranteenlämmittimet. Tämmöisiä en ois ite tajunnut alkaa tekemäänkään, mutta kämppis ehdotti ja mie innostuin. Kudoin nää ihan vaan seiskaveikan jämistä, saattavat siis vähän kutittaa. Hupsis. Kuvat on muuten ihan made by me, tulipa treenattua ajastimen kanssa kuvaamista ja omien käsien asettelua kameran eteen summanmutikassa.







Tein nää ranteenlämmittimet pyöröpuikoilla, kun ei ollut oikeankokoisia sukkapuikkoja Kuopiossa mukana. Olipa haastavaa tehä kirjoneuletta pyöröillä, vaikka kuvio olikin ihan superyksinkertainen! Opin kyllä nyt uutta tästä välineurheilun huikeasta maailmasta.

Tänään innostuin vielä ennen bussiin kipittämistä aloittamaan jälleen suolan kasvatusoperaation. Sieltä se taas tulee!



Oon tehnyt vuosisataisen Pinterest-vaelluksen etsiessäni söpöä eläinpipo-ohjetta pienen ihmisen lakkia varten. Raju pinterestailu kannatti, sillä löysin hurmaavimman hatun ikinä. Kyse on siis koalapiposta, ja sen ohje löytyy täältä. Karvaista lankaa korviin ei tähän hätään väliaikaisesta kimppakämppäasujaimistostani löytynyt, mutta söpöys on silti aika ylitsevuotavaista. 

eläinpipo, koalapipo, virkattu pipo

eläinpipo, koalapipo, virkattu pipo

eläinpipo, koalapipo, virkattu pipo

Mulla oli taas vähän vaikeuksia löytää vastaavaa lankaa kuin ohjeessa, ja aloitin urheasti Novita Nallella. Piposta tuli suurin piirtein kämmenen kokoinen. Laitoin langat uusiksi ja kokeilin seiskaveikalla, ja niin lähti homma kulkemaan! Ohjeesta poiketen käytin 4 mm:n virkkuukoukkua. Nyt vaan toivotaan, että olisi sopivan kokoinen kummitytön päähän. Ohje tosin oletti, että tällaiset pipot on pojille. Mun mielestä ihan kuka tahansa saa olla koala.
Mie päätin pitkästä aikaa vähän irtautua perinteistä ja kokeilla astetta mielenkiintoisempaa kirjoneuletta. Viime aikoina oon tehny kauhiasti kaikennäköstä perinteistä norjalaiskuviojuttua, mutta nyt löysin Ravelrysta Hanneke Siebenin huikean ohjeen (tai no, tarkalleen ottaen kaavion) lintulapasiin! Se löytyy täältä.

Tällä kertaa kuvaajana ja kuvanmuokkaajana toimi kaimani ja uusi kämppikseni Katja. Hänelle kiitokset erityisesti tämän postauksen viimeisestä kuvasta. Odottakaa vaan, että pääsette sen näkemään! 

lapaset, kirjoneule, Novita Nalle

Lapaset ovat malliltaan aika pitkät. Varressa ei ole joustinneuletta, vaan lapanen jatkuu alusta kärkikavennuksiin asti 60 silmukan kokoisena. Näiden alle täytynee siis lapasten saajan sijoittaa esimerkiksi ohuemmat sormikkaat. Peukalokiilaakaan tässä mallissa ei ole, mutta yllättävän hyvin istuvat lapasista tuli silti.

lapaset, kirjoneule, Novita Nalle

Lankana näissä lapasissa oli Novita Nalle luonnonvalkoisena ja tummanharmaana. Joskus vois olla ihan kokeilemisen arvoista laittaa värit toisinpäin, saattais tulla ihan kivatkin. Toistaiseksi mie kuitenkin taidan siirtyä hetkeksi syrjään lapashommista, sillä peukaloiden väkertäminen on kerta kerralta vähemmän hurmaavaa.

lapaset, kirjoneule, Novita Nalle

Kosmisista tirppalapaskuvista onkin hyvä siirtyä niihin otsikossa mainittuihin galaksin kuulumisiin. Mie puhun nyt siis Star Wars -asiaa, mutta tää selostus ei sisällä juonipaljastuksia, vaan lähinnä henkilökohtaisen tähtiensotailusuhteeni selvennyksen. 

Mie oon siis ollu aina sitä mieltä, että Star Warsit on radikaalia äärinörtismiä, johon en halua ollenkaan ikinä milloinkaan tutustua. Viime viikolla aloin kuitenkin pohtia asiaa uudestaan, kun leffateattereissa ei oikeen muutakaan varteenotettavaa pyöri. Niinpä me sitten Henkan kanssa katottiin kaikki jo aiemmin julkaistut Star Warsit maanantain ja torstain välisenä aikana, ja perjantaina käytiin sit kattoon uusin leffa. Oon ihan myyty. Tai no en oo niille ykskakskolme-osioille, mutta noin muuten. Hih!
Pari päivää sitten mie esittelin sormikkaat, jotka väkersin pikkumummon tekemiä sormikkaita tuijotellen ja erinäisiä neulekaavionettiohjelmia apuna käyttäen. Ihastuin kuvioon ikihyviksi, mutta uusien sormikkaiden tekeminen tuntui vähän vastenmieliseltä ajatukselta. Siispä otin uudet Novita Nalle -langat esiin ja tekaisin lapaset samaan malliin!

kirjoneule, lapaset, selbu

Mie pohdiskelin pitkään, millaiset kärjet lapasiin väkertäisin. Sormikkaissahan kaikki sormet olivat yksiväriset, ja tässäkin päätin jättää turhat kikkailut väliin. Lopputulos oli oikein kiva, ja oon erittäin onnellinen, etten sitten kokeillutkaan tehdä lapasten kärkiä valkoisiksi.

kirjoneule, lapaset, selbu

Henkka sai tänään vähän lomaa kuvaamisesta, joten tällä kertaa lapasista ei ole kuvaa niin, että olisivat käsissä asti. Oikein istuvat ne kyllä ovat ja taitavat mennä minun jo nyt kasvavaan joululahjakasaan! Seuraavat lapaset onkin jo aluillaan...




Uuden vuoden alkajaisiksi - tai no, itse asiassa jo vähän viime vuoden puolellakin - mie päätin kutoa sormikkaat. Yritin saada sellaiset aikaiseksi koko syksyn verran, mutten koskaan edennyt ajatuksen tasolta minkäänlaisiin käytännön toimiin. Nyt, kun inspiraatio viimein iski, mie kaivoin lapaslaatikostani pikkumummon tekemät sormikkaat ja laadin niihin ohjeen mallista tuijottellen ja erinäisiä neulekuvionettiohjelmia hyödyntäen. 


sormikkaat, kirjoneule, Novita Nalle

Mulla ei siis ole havaintoa siitä, mistä näiden sormikkaiden ohje on alunperin peräisin, joten en julkaise aikaansaamaani neulekaaviota. Erinäiset ohjelmat kaavioiden tekemiseen paljastuivat kuitenkin aika avartaviksi, ja mie ainakin kehityin neulojana ja vähän ihmisenäkin niitä ihmetellessäni. Tää tekniikan ihmelapsi tosin onnistui käyttämään melkeinpä enemmän aikaa kaavion laatimiseen kuin sormikkaiden kutomiseen.

sormikkaat, kirjoneule, Novita Nalle

En oo koskaan osannut kutoa sormikkaita, ja nytkin tenkkapoo tuli heti, kun piti alkaa sormia väkertämään. Pikkurillin tein uusiksi aika monta kertaa, ja nytkin se on liian tiukka. Sormet ovat myös suhteettoman lyhyitä kämmenosaan verrattuna, vaan eipä se mitään - äiskä ehti jo ihastua näihin! Seuraavan parin kohdalla mie voinkin sitten yrittää keksiä paremman tavan sormien aikaansaamiseksi.

sormikkaat, kirjoneule, Novita Nalle

Nyt työn alla on samaista kaaviota hyödyntäen lapaset. Lisäksi tässä pitäisi väkertää kummitytölle jokin eläinaiheinen pipo ja itselle isoäidinneliöstä takki. Mie menin sitoutumaan langattomaan tammikuuhun, eli tykötarpeet pitäis yrittää löytää omasta lankalaatikosta. Ehkäpä näiden projektien jälkeen pakastimeen vakisäilytykseen joutuneet langat vihdoin mahtuvat oikeaan paikkaansa... 

Ps. Tein käsitöihin liittyvän lupauksen tälle vuodelle! Tavoitteeni on siis 100 (!!!) valmista käsityötä joulukuun loppuun mennessä. Katsotaan, miten käy :)