Hurmaavaa!: jämälangat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste jämälangat. Näytä kaikki tekstit

Viime aikoina mie olen mokannut moneenkin otteeseen, mutta kaksi virhettä haluan ehdottomasti nostaa ylitse muiden:

1. Heitin puhelimeni lattialle. Niin käy aika usein, mutta tää kyseinen kerta oli ilmeisesti jollain tavalla liikaa, ja näyttö muuttui tuhannen tsirbulabirbuloiksi. Nyt luuri on huollossa, ja tilalla on aika epä-älyllinen Lumia, joka saa minut aika suuresti kaipaamaan ikiomaa puhelintani. Lumian kamera on - uskomatonta mutta totta - vielä huonompi kuin rakkaan Motorolani kamera, joten sukkakuvissa turvaudun tästä lähtien seuraavan parin viikon ajan vilunkipeliin tekemällä kollaaseja ja muokkaamalla suurimmista sutuista pois sen, mikä vain irti lähtee. (Toim. huom. Tällä kertaa kuvien suttuisuus on kyllä vähän niinq muuten oma syy koska huono valaistus, mutta kuka oikeasti jaksaa odottaa sukkien kuvaamista aamuun asti?)

2. Päätin kutoa jämälangoista Niina Laitisen suunnittelemat joulukalenterisukat. Aika nopeaahan siinä sitten kävi niin, että työhön varaamani jämät eivät riittäneet mihinkään, joten piti alkaa kaivelemaan lankalaatikkoa. Alla olevasta kuvasta voitte nähdä sukan varressa piilevän hienon ajatuksen tulevasta värimaailmasta, mutta kantapään jälkeen peli oli jo aika lailla menetetty. Kärjen tumma hämmennysosio taitaa olla jotain akryyliä kaiken muun kammottavuuden lisäksi - muuten sukat ovat siis Novitan 7 Veljestä -langasta väkerretyt. Mutta siis, ihana malli ja ihana ajatus, heikko lankavalikoima ja toteutus. Nää taitaa lähteä lahjaksi sille kaikkein ei-objektiivisimmalle ihailijalleni eli äipälle.

joulukalenterisukat, jämälangat, polvisukat

Huomenna aion ostaa lankani kaupasta ja unohtaa jämälangat seuraavaksi 10 vuodeksi. Ajatuksena ois väkertää miehen yksiväriset sukat jollain kikkakolmosella höystettynä, ei siis ihan perussukkia kuitenkaan. Jos tiedät jonkin huikean sukkamallin tähän tarkoitukseen, niin vinkkaa ihmeessä!

Tänään on poikkeuksellinen päivä! Ensinnäkin takana on harkan eka vapaapäivä ja pikareissu Joensuussa. Toinen juttu on se, että mie elelen viimeistä päivää meneillään olevasta ikävuodestani (huomenna juhlin synttäreitä seuraamalla kaksia hautajaisia). Kolmas erikoisuus on se, että mie istun juuri nyt täpötäydessä bussissa matkalla kohti Kuopiota. En päässyt kaverin viereen istumaan, joten kulutan aikaani päivittämällä blogia tabletilla, hui! En todellakaan osaa esimerkiksi tasata tekstiä tällä, mutta sole mikhän. (Edit: tasasin heti, kun pääsin tietokoneelle!)

Sain tänään valmiiksi Abra Alba -ranteenlämmittimet. Tämmöisiä en ois ite tajunnut alkaa tekemäänkään, mutta kämppis ehdotti ja mie innostuin. Kudoin nää ihan vaan seiskaveikan jämistä, saattavat siis vähän kutittaa. Hupsis. Kuvat on muuten ihan made by me, tulipa treenattua ajastimen kanssa kuvaamista ja omien käsien asettelua kameran eteen summanmutikassa.

Tein nää ranteenlämmittimet pyöröpuikoilla, kun ei ollut oikeankokoisia sukkapuikkoja Kuopiossa mukana. Olipa haastavaa tehä kirjoneuletta pyöröillä, vaikka kuvio olikin ihan superyksinkertainen! Opin kyllä nyt uutta tästä välineurheilun huikeasta maailmasta.

Tänään innostuin vielä ennen bussiin kipittämistä aloittamaan jälleen suolan kasvatusoperaation. Sieltä se taas tulee!

Askarteleminen on kammottavaa. Se on syy, jonka takia en ikinä haluais täysipäiväisesti tehä työtä lasten ja varhaisnuorten kanssa. En vaan selviäis siitä. Kesäteologeillessani oon aina lastenleireillä ollut ihan kauhuissani siitä, että minun pitäis pätevästi olla ohjaamassa ties mitä sabluunakuviojuttuja, mukimaalausta ja pahvihärpäkkeiden väkertämistä. Hirveää.

Mie kuitenkin koin jonkinasteisen mielenmuutoksen bongatessani neulojan kranssin rosannaofmay-blogista. Lukaisin jossain bussissa tai missälie postauksen, jossa siitä oli kuvia, ja ajatus jäi vähän niinku kytemään. Kävin kyttäilemässä kyseistä kranssia yhä uudelleen, ja niinhän siinä sitten kävi, että päätin saada aikaiseksi oman versioni. Tai no, eihän se kauheen oma versio ole, kun helmiketjuja myöten ryöstin ideat alkuperäisestä kranssista, mutta anyways. Värin mie sentään vaihdoin!

lankakranssi, jämälankaidea, joulukoriste

Jämälankoja tähän kului ihan kiitettävästi, mutta oon mie niitä käyttänyt muuallakin! Jouluinnostuksissani tein myös joulupalloja, joita joka toisessa blogissa hehkutetaan. En siis ala ohjeistusta antamaan erikseen, viisitoista eri versiota siitä löytyy helposti googlailemalla.

Viimeisimpänä - ja ehkäpä myös tärkeimpänä - haluan esitellä joulukortit, joita me viimeisimmässä Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton teemaillassa tehtiin. Nämä lähtevät ensi viikon alussa Joensuun alueen palvelukotien ikäihmisille. Toivottavasti tuovat saajilleen hyvää mieltä ja jouluiloa!

Minun tämän vuoden jouluaskartelut onkin sitten aika lailla tässä. Nyt pitäis hirveetä vauhtia tehdä joululahja- ja tilaussukkia. Vielä kun tulis lumi tänne Joensuuhunkin asti, niin ois hyvä!

Muistatteko, kun alkukesästä loihdin seuraavannäköiset kirjoneulepolvisukat?

viking ville, kirjoneulepolvisukat, neuleohje

Enemmän kuvia ja höpinää kyseisestä sukkaparista löydät täältä. Ohjetta kyseisen linkin takaa ei kuitenkaan löydy, ja niinpä muuan ystäväni sitä muutama viikko sitten minulta pyysi. Aloinpa siis väkertämään elämäni ensimmäistä ohjetta. Se oli hieman haastavaa, sillä nuo ylläolevat sukat ovat jo ajat sitten menneet lahjaksi. Siispä kudoinkin uudet versiot jämälangoista, jotta saisin realistisen ohjeen loihdittua. Sukista tuli vähintäänkin mielenkiintoiset, sillä lanka loppui kesken useamman kerran. Kaikkia ohjeen mukaisia kuvioita en saanut jämälankavalikoimani avulla edes lohdittua. Näissä on seiskaveikkaa, Viking Villeä ja vähän akryylilankaakin.

kirjoneulepolvisukat, novita 7 veljestä, ohje

Mutta siis - tässä laatimani ohje (tarkalleen ottaen sukan varren ohje) muidenkin kuin sitä pyytäneen ystäväni käyttöön:

Luo 64 silmukkaa tummemmalla langalla ja jaa ne neljälle sukkapuikolle (16 s/puikko). Neulo 2 o, 2 n -joustinneuletta 15 krs. Neulo sitten 2 krs sileää neuletta. Aloita sitten kirjoneule kaavion mukaisesti alkaen sen oikeasta alareunasta. Kun olet neulonut lumihiutalekuvion, kavenna sen jälkeisellä kerroksella 2 s seuraavasti: kerroksen alussa neulo 5 s, neulo 2 oikein yhteen, neulo kunnes kerroksen silmukoista on jäljellä 7 s, tee ylivetokavennus, neulo loput 5 s normaalisti. Toista tällaiset kavennukset joka 4. krs vielä 2 kertaa. Työssä on nyt 58 silmukkaa.

Neulo kavennusten jälkeen yksi kerros normaalisti, ja tee sen jälkeen vastaavat kavennukset uudestaan. Työssä on nyt 56 silmukkaa (14 s/puikko). Vaalea lanka tulee nyt kirjoneuleen pohjaväriksi. Sahalaitakuvion aikana ei tehdä kavennuksia. Sahalaitakuvion jälkeen tee jälleen kavennukset ja toista ne vielä kerran ennen salmiakkikuviota. Nyt työssä on 52 silmukkaa (13 s/puikko). Tee loput kavennukset vaalean osuuden päätyttyä joka 4. krs niin, että jäljelle jää haluamasi määrä silmukoita.

Toivottavasti ohjeesta on hyötyä jollekulle! Kertokaahan, jos olen unohtanut mainita jotain olennaista :)

Mie päätin lopettaa sukkahifistelyn hetkeksi ja tehä ihan perinteiset jämälankasukat. Varteen ihan pikkuisen kokeilin jotain kuviota - virhe. Anyways, kivan pirtsakat niistä tuli, vaikka toisen sukan kohdalla loppui kaksikin värisävyä kesken ja tuli sen myötä pari muuttujaa. Lankoina käytin seiskaveikkaa ja Viking Villeä sekä jotain ihmeellisiä jämälankanyttyröitä, joita mummoltani oli jäänyt.

Mutta sitten asiaa käsityöhaasteongelmasta - tuossa KyJy 2015 -haasteessa pitäis jollain tavalla mitata langankulutusta. Metrimäärien seuraamisesta mulla ei oo mitään hajua, ja grammojen mukaista mittaamista varten tarvitsisin kai jonkun ihmeellisen vaa'an. Millaisella vaa'alla sukkia ois hyvä punnita?

... mie harkitsin kyllä sitäkin, että kävisin naama peruslukemilla Postissa punnitsemassa sukkani kirjevaa'alla, mutta sitten pitäis näön vuoksi ostaa kaiken maailman ihmeellisyyksiä joka kerralla. Hmmm.

Tyynynpäällistä pukkaa jälleen kerran! Mie oon nyt ihastunut virkkaamiseen, kun kokoaikaisesta kutomisesta on nyt parin välipäivänkin jälkeen osa sormista ihan tunnottomina. Kaulahuivi ja villasukat odottavat siis valmistumistaan vielä hetken, koska tän homman mie haluan ekaksi saaha valmiiksi.

Mie oon siis väkertänyt omAkoppa-blogin ohjeella virkattuja kukkaneliöitä valkoisesta seiskaveikasta ja vaaleanpunaisesta Sportsraggin jämästä. Etuosan pitäis valmistua tänään, mutta vielä on mietinnässä, että millä tyylillä väännän takaosan - lisää kukkaneliöitä vai suurehko isoäidin neliö vai vai vai?

Ai niin, niistä aiemmin mainituista villasukista yksi juttu - Novitan Pikkusisko yllätti minut erittäin masentavalla tavalla, ja toisen kerän lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin toisen. Siis oikeasti tosi paljon ohuempaa, niin että sukista tulee nyt keskenään turhan erinäköiset. Aaaarghh. Noh, annan nekin äitille, äippä osaa aina arvostaa lapsensa luomuksia!

Lopuksi mie taidan tunnustaa vielä yhden asian... Tilasin tänään 16 lankakerää Lankamaailmasta! Voi juku. Oon aika onnellinen eikä hävetä yhtään tämä sortuminen. Onhan näitä vanhoja lankoja jo aikansa pyöritelty.

Mie sain tänään valmiiksi elämäni ekan afrikankukkaeläimen! Sen nimi on Kerttuli, ja ohjeen siihen löysin täältä. Ohje on siis maksullinen, mutta ilman sitä ei kyllä tämmöisen aikaansaaminen kovin helposti luonnistu. Käytin tähän kaikennäköiset jämälangat seiskaveikoista akryylilankoihin, joten oli siltäkin kannalta ihan hyödyllinen työ. Nyt on kaikki ikuisuusprojektit saatu jollain tavalla päätepisteeseen - tyynynpäällinen valmistui jo jokin aika sitten, ja sen karmean ex-lakana-maton heitin jo hetki sitten menemään. Nyt mie voisinkin sitten palata sukkalinjalle :)

Mutta tässä siis muutama kuva meidän Kerttulista:

Kerttulin silmät ovat kiinni, koska kaikki googlailemani silmät auki hengailevat afrikankukkapöllöt näytti aika piripäiltä.

Joku saattaa huomata, että kuvat on kovin erinäköisiä kaikkiin aiempiin verrattuna. Tällä kertaa näihin on vähän panostettukin, ja homman taustalla on Henkka. Mie en oikein ole valokuvaajaihmisiä!

Kuten otsikosta on osittain pääteltävissä, mie kaivoin tablettini varmaan neljän kuukauen tauon jäläkeen naftaliinista ja yritän taas opetella käyttämään tätä hieman heikolla menestyksellä. Paljoa asiaa mulla ei siis ole, mutta heitetäänpäs nyt kuiten näön vuoksi kehiin yhet villasukat (joista muuten otin kuvan tällä samaisella tabletilla)!

Viimeksi eilen mie väitin, etten tee enää jämälankajuttuja ainakaan vähään aikaan. Juuh elikkäs nämä mie ny kuitenki kudoin! Varren pintaneuleeseen löysin ohjeen täältä. Nimeä tolle en löytäny mistään, mutta sammaleeltahan se kuulemma näyttää niin kaipa se on sammalneuletta. Oli tosi vaikeaa ja hidasta kutoa tuota, mutta onpahan nyt kokeiltu :)

Asia nro 2: muistakaahan äänestäessänne lahjoittaa roposia Pieni ele -keräykseen. Yhden kerääjäjärjestön jäsenenä voin kertoa, että hyvään tarkoitukseen menee! Mie äänestin eilen ja sain sen jälkeen höpötellä pitkät pätkät lipaskerääjän kanssa. Pitäisköhän itekki pitkästä aikaa mennä johonki kerääjäksi...

... paitsi mie jonain kauniina päivänä maisteriksi! Sitä odotellessa oon tässä ohimennen yrittäny taas saaha aikaseksi jotakin. Kutominen ei oo viime aikoina oikein inspannu, mutta oon koittanu virkata senki eestä. Ainoa juttu, jonka oon saanu ihan valmiiksi asti, on Juttis G.

Juttis G on jäätävä jämälankavoodoopupu, jonka ihan oikeasti ajattelin antaa yhdelle pienelle ihmiselle synttärilahjaksi. Ohje pupuun löytyi täältä. Jos vertaatte tuota alkuperäistä ihanuutta ja minun aikaansaannosta, niin varmaan huomaatte, että Juttis G:llä on vähän liikaa tavaraa päässä ja jalat aivan liian kaukana toisistaan. Mutta ei se mitään, erilaisuus on rikkautta ja tälläkin rumiluksella saattaa olla edessään loistavahko tulevaisuus!

Mutta sitten niihin keskeneräisyyksiin. Minun kämppä on nyt täyttymässä mitä omituisimmilla projekteilla, joista yksikään ei meinaa edetä. Tässäpä muutama hämärä kuva niistäkin siis:

Afrikankukat on tosi kauniita ja ihan kivoja tehäkkin, mutta näitä pitäis vääntää vielä toinen samanlainen satsi ja vähän päälle. Tällä hetkellä nää pääasiallisesti hengaa pussissa odottamassa pöllöytymistään. Internetin syövereistä löytyy muuten järjettömän monta kivaa pöllöohjetta! Parhaat tosin maksaa muutaman euron, mutta toisaalta ohjetta voi hyödyntää niin monta kertaa ko vain jaksaa.

Potentiaalisen pehmolelun eli afrikankukkaeläimen voinee laskea sinisen sävyisten lankojen jämälankaprojektiksi. Tässäpä sen sijaan kaikensävyisten lankojen jämälankaprojekti! Köytin siis melkein kaikki jämälangat kiinni toisiinsa yhteen jämälankakerään sen kummempia kattelematta, ja nyt virkkaan siksakkia päämääränäni tehdä jotain todella mielenkiintoisen väristä. Ja kyllä, kaikki langat on keskenään erilaisia, osa huopuu, osa ei. Tätä ei siis oikeastaan voi ees pestä. Ensisijainen suunnitelma nyt anyways on saaha tästä joku viltti/liina/neuleenpala äitille. Äitien tehtävähän on arvostaa tällaisia lastensa tekemiä kammotuksia.

Tämä puolestaan on se lakanavanhuksesta matoksi muokkaamani psykedeelinen matonkudekasa, joka on vielä aika rajusti kesken. Väritys on niin kammottava tässäkin, ettei oikeen tee mieli tehä loppuun. Mie siis aattelin, että tää ois vähän niinku harjoituskappale mattojen virkkaamisen kanssa, mutta mihin mie tämmösen laitan sitten ko saan valmiiksi...

Äitille?

Ja sitten vielä vähän epävirkkaamisjuttuja - mie löysin aika hurmaavan sukututkimussivun. Suosittelen! Alotin eilen ja nyt on sukupuussa yhteensä 100 sukulaista, oiskohan peräti kaheksassa polvessa. Kauhiasti siihen kyllä jää koukkuun, mie tässä addiktityttönä lupasin itelleni, että ennen huomista en kyllä avaa koko sivustoa. Ja vinkkinä sekin, että ilmainen versio toimii melkeen yhtä hyvin ko maksullisetkin, jos ei hommaa meinaa ihan kokopäiväsesti tehä.

Mutta sitten vielä yksi asia! Minun gradu on oikeasti ihan kohta valmis. En kestä. Oon tehny sitä hurskaasti koko pääsiäisen ja sadan sivun maaginen yläraja lähestyy aika kovaa vauhtia (sain tosin luvan ylittää sen, huh). Melkein maisteri kuittaa.

Ps. Paino sanalla melkein.

Pps. Muutin taas blogin ulkoasua ihan vähäsen! Oon pätevä.

Mie käytin eilen aika monta tuntia koneen ääressä päätettyäni, että tää blogi vaatii valtaisan visuaalisen uudistuksen. Kuten kuvasta näkyy, jotain minipientä onkin muuttunut, mutta internetin ihmeellinen maailma ja eritoten Bloggerin bloginmuokkaussysteemit on aivan liian monimutkaisia minun aivokapasiteetille. Yritän siis joskus toiste uuestaan.

Blogin muokkaamisen vaikeuden lisäksi mie oon huomannu myös sellaisen käytännön seikan, että kunnon käsityöblogissa pitäis esitellä yksi aikaansaannos per postaus - toisin sanoen siis päivittää blogiaan suhteellisen tiuhaan ja keksiä vielä jotain viihdyttävää sanottavaa sukistaan. Mie jatkan kuitenkin harhaoppisella linjallani ja heitän kehiin kaks ja puol kertaa sukkaparin. Tällä viikolla oon siis saanut aikaan seuraavanlaisia ilmestyksiä:

aito suomalainen sukkalanka, polvisukat, villasukat, kirjoneule, lumihiutale

aito suomalainen sukkalanka, kirjoneule, polvisukat, villasukat, lumihiutale

Väkersin elämäni toiset polvisukat ja nää on heti paljon hurmaavammat ko ne ekat! Nää on siis menossa minun enolle, vaikka ehkä näyttääkin vähän naisten sukilta. (Meän suvussa ihmisillä on pienet jalat.) Mutta siis, mie tein nämä - kuten aika monta muutakin juttua viime aikoina - Novitan Aidosta suomalaisesta sukkalangasta. Oon aika lailla ihastunu siihen, ja se makso Anttilassa euron kerä. Näiden sukkien design vähän ontuu noiden kahden valkoisen raidan kohalla mutta muuten oon näihin äärimmäisen tyytyväinen!

Suuren polvisukkaoperaation lisäksi oon keskittyny kutomaan jämälankalappuja. Näistä mie ehkä hieman yllättäen onnistuin saamaan aikaan aika railakkaan väriset Hanna-tädin tossut (tunnetaan myös nimellä palatossut)!

... tai siis tossun. Ainaoikean kutominen tasona (eli siis kahdella puikolla) on suhteellisen tylsää, enkä jaksa ajatellakaan seuraavan kappaleen tekemistä. Ja mitenkö tuo tossu pysyy noin jämptisti kasassa? Sen sisällä on salikenkä! :D

Ohje tossuihin on mulla kulahtaneella paperinpalasella, joka on periytynyt haltuuni edesmenneeltä mummoltani. Netin syövereistä löytyy kuitenkin monenmoista ohjetta tuollaisiin, yksi esimerkiksi täältä.

Ja näistäkin pitäis vissiin jotain sanoa... Nämäkin on siis jämälangoista aikaansaatu, valitsin värit vähän heikohkosti ja varressa oleva kirjoneulekuvio ei näy alkuunkaan. Mutta onneksi löysin näille jo vapaaehtoisen vastaanottajan! :)

Viikko sitten mainostamani keskeneräiset työt eli tyynynpäällinen, matto ja virkattu afrikankukkaeläin ovat aika lailla samassa pisteessä kuin silloinkin. Mutta mitäs me pienistä, kyllä ne valmistuu ajan kanssa vaikka ovatkin ihan tylsiä tehä. :D

Lopuksi vielä muutama lause aivan toisesta aiheesta - mie olin tänään Joensuun kirkossa Ystävän risti -konsertissa, ja se oli aika hurmaava! Paljon oli Kari Tapion ja Junnu Vainion musiikkia ja sitten puhetta ystävyydestä ja siitä, miten pitäis toimia yksinäisyyttä vastaan. Istuin siellä tippa linssissä suurimman osan ajasta. Kannattaa mennä, jos kiertue sattuu omalle paikkakunnalle! Siis jos tykkää iskelmästä ja etenkin Kari Tapiosta ja Ile Vainion tavasta juontaa erinäisiä tilaisuuksia.

Blogin takana Katja!

Tilaajat

Pinterest

Blogiarkisto

Tunnisteet

Etsi tästä blogista