Viimeksi mie päivitin blogia viikko sitten, ja sen jälkeen onkin elämä mennyt mullin mallin! Ensimmäistäkään sukkaa en tänä aikana oo saanut valmiiksi, koska tosiaankin viimeisen 7 vuorokauden aikana mie olen ollut osallisena auton hankinnassa, purkanut huonekaluja, kuskannut huonekaluja autoon, matkustanut Tampereelta Joensuuhun, kuskannut huonekaluja uuteen asuntoon, kasannut huonekaluja uudelleen, pakannut ja purkanut muuttolaatikoita, siivonnut kuin höyrypää ja lopulta asettunut maailman ihanimpaan uuteen kotiin. Tänään kävin palauttamassa vanhan asunnon avaimet ja nyt voisin vaikkapa asennoitua siihen, että jatkossa on ihan jatkuvalla syötöllä kaks kertaa enemmän siivottavaa kuin aiemmin. 

Huomenna me matkustetaan Kuopioon kesätyöjuttuihin liittyen, ja siinä sivussa pitäis käyä Ikeassakin. Oon melkeinpä innoissani siitä! Loppuviikosta kutsuu Rovaniemi, ja tän asunnon ekat yökyläilijät saapuvat pian sen jälkeen. Jossain välissä ennen kesäkuun loppupuolta pitäis vielä kirjottaa 8 opintopisteen edestä esseitä. Siinäpä siis selitystä hidastuneelle sukkatahdille! Polvisukat tuolla olohuoneessa kyllä kovasti odottaa valmistumistaan...

Mutta jotta homma ei aivan kokonaan menis liibalaabailun puolelle, niin heitänpä lopuksi kehiin päivän hyvän mielen kuvan:

Meän autossa on ilmastointi.

Kuitti.
Ennen ensimmäistäkään kuvaa viimeisimmistä aikaansaannoksistani mie haluan hieman valittaa villasukan kutomisen kauheudesta. Tai no siis, normaalistihan se on mitä mieltäylentävintä puuhaa, mutta NYT SITTEN. Tähän liittyvä stoori alkoi jo ennen huhtikuun puoltaväliä, kun päätin käyttää vanhat langat tehokkaasti loppuun ennen uusien ostamista. Lankakorin pohjalta sitten löytyikin Novitan Pikkusiskoa kolmen kerän verran, ja päätin väkertää siitä äitille villasukat. Tein ensimmäisen sukan suhteellisen sutjakkaasti, vaikken ohuista langoista yhtään tykkääkään. Aloitin toisen, ja aika pian loppui ensimmäinen lankakerä. Olin ottamassa uutta käyttöön, mutta tajusin, että siinä kerässä lanka olikin huomattavasti ohuempaa ja kaiken lisäksi vielä eri sävyistäkin. Noh, päätin kokeilla ja tein siitä samanmallisen sukan. Kaksi valmista sukkaa näyttivät aivan liian erilaisilta, joten purin ensiksi kutomani ja aloitin kolmannen siitä ohuemmasta langasta.

Kolmannen sukan varren valmistuttua loppui toinen Pikkusisko-kerä, ja kaivoin kolmannen lankakorista. Se olikin vuorostaan taas sitä paksumpaa laatua - minun olis siis pitänyt purkaa se toiseksi kutomani sukka, ei tosiaankaan ensimmäistä. Noh, enempää purkamista en missään tapauksessa jaksanut, joten tein kolmannen sukan varren ohuella langalla ja terän paksummalla. Sen pari on siis kokonaisuudessaan kudottu siitä ohuemmasta Pikkusisko-laadusta. Urakka on nyt ohi, eivätkä sukat niin kovin erilaiset enää ole, kun sovelsin vähän silmukkamäärien kanssa. Seuraavassa siis kuvamateriaalia sukista, jollaisia en aivan varmasti tee enää koskaan.

villasukat, novita pikkusisko, pitsineule
Toinen sukista on teräosaltaan hieman sinertävän sävyinen.
villasukat, novita pikkusisko, pitsineule
Sukkien varret ovat aika löysät, niin farkkujen lahkeetkin mahtuu alle varsin mainiosti!
villasukat, novita pikkusisko, pitsineule
Varren pitsineule on peräisin täältä - tosin pienillä muutoksilla höystettynä. Minusta villasukat on hauskat, kun ne menee varresta pikkuisen rullalle.
Mie olin aluksi puhtaasti sitä mieltä, että tämmöinen on huutavaa vääryyttä ja olin jo pikapikaa järjestämässä lankahuijauksen kohteeksi joutuneiden ihmisparkojen mielenosoitusta, mutta sitten heräsin vaihtoehtoiseen lankateoriaan. Nää minun käyttämät langat oli tosiaan mummolta perittyjä, ja voi olla, että mummolla käsitöiden tekemisen lomassa vaihtoi joidenkin lankojen vyötteet paikkaa. Ja vaikka olikin aika kauheaa kutoa kolme samanlaista sukkaa putkeen varsinkin, kun haluaisin yleensä tehä vaan kaikennäköstä kirjoneuletta, niin tulihan näistä ihan söpöt. Ja äiti saa vihdoin uudet villasukat, ehdin jo viime kuun puolella lupailla laittavani nämä postiin. Sen kirjoneuleenkin sain jo aloitetuksi! :)
Siitä on jo muutama kuukausi aikaa, ko mie ostaa hurautin pari kerää 7 Veljestä Nostalgia -lankaa ihan vaan siitä syystä, että se makso euron per kerä. Väristä en tykänny sitten yhtään, ja päätin lahjoittaa kyseiset kerät Henkalle. Puolet langasta sitten menikin sen myötä muuan körttisukkiin. Minun ihmeteltäväksi jäi  kuitenkin vielä yksi kokonainen kerä ja vähän ylikin, eikä mulla ollu mitään havaintoa siitä, mitä kyseisestä langasta vois mahdollisesti väkertää. Mie etsiskelin vinkkejä facebookin Voihan villasukka! -ryhmästä ja ties vaikka mistä muualta, muttei sekään oikein auttanu. Sitten päätin tehä semmoiset sukat, mitkä parhaiten osaan, ja nehän on piirakkasukat.

piirakkasukat, 7 veljestä nostalgia, villasukat
Sukista tuli Henkkaa vapaasti lainatakseni miehekkäimmät piirakkasukat ikinä.
piirakkasukat, 7 veljestä nostalgia, villasukat
Mie en edelleenkään oo erityisen ihastunut Nostalgia-lankoihin, mutta pieni pitsitsydeemi pelastaa ainakin vähän.

piirakkasukat, 7 veljestä nostalgia, villasukat
Kaiken maailman jalkaposeerausten päätteeksi piti vielä demonstroida, miltä minun jalat oikeasti näyttää.

Mie en tosiaankaan tiedä, mihin mie nämä sukat nyt tungen, ko ei omaankaan villasukkalaatikkoon mahdu enää yhtään mitään. Ehkä laitan nämä koko ajan kasvavaan joululahjakasaan ja kartoitan loppuvuoden aikana, kuka on aina unelmoinu vähän erikoisen värisistä piirakkasukista. Jos mie jatkossa jostain syystä joudun Nostalgia-lankojen kanssa tekemisiin, niin pitänee tehä joku villapaita. Toistaiseksi mie taian kuitenki kutoa vähän mukailtuja Lapin sukkia ihanan värisistä (lue: yksivärisistä) langoista.

Ps. Joku lukijoista saattaa muistaakin, että oon toisinaan höpötelly juttuja graduuni liittyen. Tänään mie sain siitä arvosanankin - E! 
Viime kuun loppupuolella mie höpöttelin muuan postauksessa bambuisista Humble brush -hammasharjoista. Nyt mie siirryin modernille aikakaudelle kutomisenkin saralla ja tein vihdoin kokonaisen tiskirätin bambulangasta. Tai no, oikeastaan lanka oli Blend bamboota eli 70-prosenttista bambua, höysteenä puuvillaa. Muuten ei varmaan ois tullut tilattua, mutta sitä sai lankaostoksilla kaupanpäälliseksi. Nyt siis luvassa käyttäjäkokemuksia!

bambulanka, tiskirätti, bambutiskirätti, blend bamboo
Tiskirätti on jonkinasteista pitsineuletta, koska ainaoikea ja sileä neule on niin tappavan tylsiä tehä. Ohjeen löysin ihan vahingossa täältä.

bambulanka, blend bamboo, tiskirätti, bambutiskirätti
Koska vakituinen valokuvaajani on hetkellisesti muilla mailla, niin yritin turvautua omiin kykyihini ja lavastin kukkapuskan tiskialtaan reunalle. Uskottavaa, eikö totta?

Nää kaikennäköiset kestotiskirätit ei sinänsä oo mulle ihan uus juttu, mutta aiemmin mulla on ollut vain puuvillasta tehtyjä. Tää bambuisempi versio vaikuttaisi pikaisen kokeilun perusteella toimivammalta vaihtoehdolta - se on kivemman tuntuinen ja näyttää hoitavan hommansa kaikin puolin paremmin kuin puuvillarätti. Ja bambuhan on kuulemma antibakteeristakin, mitä ihmettä se sitten langan kohdalla tarkoittaakin! Vyötteen mukaan tätä lankaa pitäis kutoa ja neuloa 3-3½ puikoilla ja koukuilla, mutta minun mielestä tästä tuli ehkä vähän liianki ilmava. Kuivuupahan ainakin nopeasti.

Mie sain pinkkiä Blend bamboo -lankaa kaupanpäällisiksi siis 100 grammaa, joten suattaapi olla, että näitä tiskirättejä ilmaantuu vielä muutama lisää. Vai voiko tästä langasta tehä jotain muuta järkevää?
Heti alkuun muutama sana väärinkäsitysten ja sydänhalvausten välttämiseksi - tän postauksen otsikon perusteella ei tule päätellä mitään minun siviilisäädyn muutoksista. Mie en ole siis mennä hurauttamassa naimisiin nytjaheti, mutta meleko hurmaavan idean mie keksin perustuen sille olettamukselle, että jonain päivänä minunkin häitä tanssitaan. Jutun nimi on siis virkattu häämekko. Ideassani aika keskeistä on myös se, että haluaisin virkata sen ihan ite. Tein tässä alustavaa tutkimusta siitä, että jos oikein komean koltun haluaa, niin sitä täytyis aika lailla täyspäiväisesti virkata viitisen kuukautta, että sen sais valmiiksi. Homman kesto mitataan siis vuosissa, jos siihen ei halua panostaa tuntikaupalla aikaansa joka päivä. Anyways, tää on niin hieno idea, että tähän vois melkein vuosia käyttääkin. Seuraavassa muutama löytö Internetin ihmeellisestä maailmasta aiheeseen liittyen. 


virkattu häämekko, crochet wedding dress
Kuvan häämekko ja muutama muukin vastaava kolttu löytyy täältä.
crochet wedding dress, virkattu häämekko
Tää häämekko puolestaan löytyi täältä. Linkin takana on 14 muutakin jäätävän hienoa virkattua mekkoa.
crochet wedding dress, virkattu häämekko
Tähän häämekkoon löysin ohjeenkin! Ravelryssä kyseinen ohje maksaa huikeat 10 dollaria.
Näiden ja monen muun joukosta aion siis tulevaisuuden hienoimman kolttuni löytää. Muutama kysymys tosin täytyy ratkaista ennen sitä. Mitäköhän lankaa tämmösiin sitten käytetään? Miltä tuommoinen päiväpeiton tapainen mekko tuntuu päällä? Tuleekohan siinä kylmä?

Noh joka tapauksessa - vaikka nää nyt olikin aika hienoja löytöjä, niin täytyy elämässä jotku prioriteetit olla. Taidanpa siis jatkaa tiskirätin neulomista!
Sainpas viimein parikin käsityöjuttuhuttua valamiiksi! Ensiksi päivänvalon näki kaulahuivi, josta oli jo pieni välähdys aiemmassa postauksessa. Huivi sai alkunsa, kun mie yritin keksiä käyttöä tylsille Novitan Rose mohair -langoille. Löysin sitten ohjeen vahingossa täältä. Tää oli aika helppo kutoa, mutta muuten ihan pyllystä - Rose mohair on ällön tuntuista ja huivin tekeminen muuttuu ajan kanssa aina vähän tylsäksi.

Pääsin kokeilemaan ekaa kertaa pingotustakin! Oli aika jännittävää. Lopputulos ei ehkä ollu täydellinen, mutta koska en saanu nuppineulaa silmääni, niin oon ihan tyytyväinen. Seuraavassa siis useampi kuva huiveroisesta, joka hamassa tulevaisuudessa menee jollekulle joulu- tai synttäri- tai ties miksi lahjaksi. Kannattaa muuten käyä tsekkaamassa 25 erilaista tapaa käyttää huivia - oli aika tajunnanräjäyttävää.

neulottu kaulahuivi, kudottu kaulahuivi, pitsihuivi, pitsineule

neulottu kaulahuivi, kudottu kaulahuivi, pitsihuivi, pitsineule

neulottu kaulahuivi, kudottu kaulahuivi, pitsihuivi, pitsineule

neulottu kaulahuivi, kudottu kaulahuivi, pitsihuivi, pitsineule

Ja sitten toinenkin valmistunut juttu - semihurmaava tyynynpäällinen, josta juttelin jotain jo täällä. Virkkasin siis vaaleanpunaisen Sportsraggin jämistä ja valkoisesta seiskaveikasta kukkaneliöitä. Takaosaksi väkersin suurehkon isoäidin neliön, ettei ois palanu käpy nuiden kukkaneliöiden kanssa. Tykkään kyllä näistä väreistä! Lisäksi tykkäsin ehkä vähän myös siitä, että tää valmistui suht nopeasti.

virkattu kukkaneliö, virkattu tyynynpäällinen, koristetyyny

isoäidinneliö, virkattu tyynynpäällinen

Seuraavaksi pitäis saaha aikaseksi muutama tiskirätti ja tsiljoonat sukat. Jossain välissä kaikki langat ja muu käsityötilpehööri pitäis siirtää uuteen asuntoon, hihii!
Tyynynpäällistä pukkaa jälleen kerran! Mie oon nyt ihastunut virkkaamiseen, kun kokoaikaisesta kutomisesta on nyt parin välipäivänkin jälkeen osa sormista ihan tunnottomina. Kaulahuivi ja villasukat odottavat siis valmistumistaan vielä hetken, koska tän homman mie haluan ekaksi saaha valmiiksi.


Mie oon siis väkertänyt omAkoppa-blogin ohjeella virkattuja kukkaneliöitä valkoisesta seiskaveikasta ja vaaleanpunaisesta Sportsraggin jämästä. Etuosan pitäis valmistua tänään, mutta vielä on mietinnässä, että millä tyylillä väännän takaosan - lisää kukkaneliöitä vai suurehko isoäidin neliö vai vai vai?

Ai niin, niistä aiemmin mainituista villasukista yksi juttu - Novitan Pikkusisko yllätti minut erittäin masentavalla tavalla, ja toisen kerän lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin toisen. Siis oikeasti tosi paljon ohuempaa, niin että sukista tulee nyt keskenään turhan erinäköiset. Aaaarghh. Noh, annan nekin äitille, äippä osaa aina arvostaa lapsensa luomuksia!

Lopuksi mie taidan tunnustaa vielä yhden asian... Tilasin tänään 16 lankakerää Lankamaailmasta! Voi juku. Oon aika onnellinen eikä hävetä yhtään tämä sortuminen. Onhan näitä vanhoja lankoja jo aikansa pyöritelty.
Mie oon hehkuttanut graduni valmistumista facebookissa ja pitkin maailmaa, mutta täytyy se vielä täälläkin kertoa - gradun lopullinen versio lähti tarkastukseen 30.4! Tästä johtuen minun piti muokata Bloggerin profiilitekstiäkin. Jo alkoi elämä muuttumaan siis. 

Gradun ohella mie oon tässä viime päivinä (melkeinpä viikkoina) väkertänyt muutamaakin ikuisuusprojektia, joista kahdesta välähdys alla. Päätin tuhota karmaisevat Novitan Rose mohair -langat, joista saankin kaksi kerää käytettyä huivintapaiseen. Mustat Pikkusisko-langat tungen sukkiin, vaikken mustista villasukista tykkää niin yhtään. Yritän niihin jotain pitsipintaakin tehä, mutta eihän se mustasta näy mihinkään. No, tuleepahan käytettyä.

neulottu kaulahuivi, kudottu kaulahuivi

villasukka, pitsisukka, novita pikkusisko

Jotain ihan pientä oon saanu valmiiksi asti. Tekaisin siis taas junasukat Alpaca-langasta, joka ei sekään lopu millään. Onneksi junasukat on niin söpöjä, ettei haittaa, vaikka niitä pitääkin vielä muutamat tuosta samaisesta kerästä tehä! Kudoin nuihin tällä kertaa yhden rutun enemmän kuin aikaisempiin, koska niiden tuleva omistaja syntyy kesällä ja aattelin, että ehkä nää mahtuu jalkaan vielä sittenkin, kun on jo vähän kylmä :)

alpaca, junasukat, villasukat, vauvaneule

Seuraavaksi pitäis keksiä käyttöä lopuillekin Rose mohair -langoille - siis kunhan toi huivi nyt ensin vaikka valmistuis. Mulla on yks kerä semmosta ruman ruskeaa ja toinen tummantunkkaisen violettia. Lupaava yhdistelmä.