Joku valveutunut saattaa muistaa, että joskus vuonna 2015 mie sain inspiraation virkatusta häämekosta. Semi-innostunut blogipostaukseni idean tiimoilta löytyy täältä. Häitä ei tuolloin ollut näköpiirissä, mutta tilanne on radikaalisti muuttunut. Meen siis naimisiin melkein päivälleen neljän kuukauden päässä, ja aion pukeutua mihinkäs muuhun kuin virkattuun häämekkoon!
Tuleva mekkoni koostuu siis erilaisista virkatuista kuvioista, joiden toteutuksesta on pitkälti vastannut mummoni. Nyt käynnissä on yhdistämisprosessin viimeinen vaihe, eli tavoitteena on saada mekon yläosasta istuva ja epämääräistä visiotani vastaava. Syyskuun alussa kärrään aikaansaannokseni Rovaniemelle, ja kaasoni äiti ompelee siellä sitten minulle tyllihameen [.....]
Kuluneen syksyn ajan me ollaan Vaalan seurakunnan kutomispiirissä väkerretty körttisukkia. Minun rooli on ilmeisesti ollut lähinnä tunnelmannostattajana toimiminen, sillä meidän piirissä valmistuneista 52 sukkaparista peräti yhdet on minun tekemät. Ne yhdetkin valmistui vasta kauden päättäjäisten jälkeen. Mutta anyways, yhdet sukat vuoden jokaista viikkoa kohden saatiin valmiiksi asti suhteellisen pienellä porukalla. Tässäpä yhteiskuva aikaansaannoksistamme:
Aika näpsäkän näköinen kokoelma, eikö totta? Nämä kaikki lähtevät diakoniatyön kautta yksinäisten vanhusten jalkojen lämmittimiksi. Hyvää mieltä on siis luvassa melko monelle näin joulun alla.
Mutta sitten vielä ne omat aikaansaannokseni. Ne, [.....]
Törmäsin Pinterest-vaelluksellani hauskaan pöllökaavioon, ja keksin saman tien, että neulonpas tuota kuviota käyttäen sukat. Tuosta oivalluksesta on kulunut nyt kahdeksan kuukautta, ja nyt ne on valmiit! Tässäpä siis sukat, joista löytyvää kuviota on eri muodoissaan viime vuosina viljelty ehkä liiankin paljon, mutta jonka söpöydestä kaikki lienevät yhtä mieltä.
Sain kulutettua pöllösukkiin kaapin pohjalla lojuneet seiskaveikan jämät, ja nyt nämä siirtyvät lahjapakettiin odottelemaan joulua. Tein tuossa juuri olemassaolevien villasukkien ja -lapasten inventaariota, ja aika hyvin kasa harveni, kun kylmän rauhallisesti jaoin ne mielessäni uusille omistajilleen. [.....]
Edellisestä postauksestani on näköjään kulunut neljä kuukautta, oho! Se vielä päättyi sanoihin "Mutta joo, tämän romaanin myötä päätän lähes kuukauden mittaisen hiljaiseloni ja lupaan, että lähipäivinä on taas luvassa jotain uutta ja jännittävää!" :D Selittelyt ynnä muut ovat tarjolla tämän postauksen loppupuolella, mutta ensiksi itse asiaan!
Tällaisen liivin mie siis virkkasin Novitan ohjeella. Käsialani on huikean löysää, joten väkersin tämän numeroa pienemmällä koukulla kuin ohje kehotti. Silti piti soveltaa, ja leveyssuunnassa tähän tuli vain seitsemän palaa (ohjeessa yhdeksän). Ei se ollenkaan niin lyhkäiseksikään jäänyt kuin ohjeen kuvassa, [.....]
Kuluneen kuukauden aikana mun elämä on ollut melkoista myllerrystä. Kirjoitin viimeisimmän blogipostaukseni näköjään 22. maaliskuuta, samaisena päivänä kun kuulin muuttavani 300 kilometrin päähän Joensuusta. Kuulin siis työllistyväni Vaalan seurakuntaan, ja työt alkoivatkin jo huhtikuun alussa. Nyt oon siis täällä diakonin viransijaisena, ja 29.5 pappisvihkimyksen myötä muuntaudun seurakuntapastoriksi. Hui.
Blogini on nyt kuitenkin ensisijaisesti käsityöblogi, joten haluan esitellä kutomani ruutusukat ennen kuin jatkan Vaala-höpötystäni. Sukat on tehty samalla mallilla kuin maaliskuussa väkertämäni ruutusukat - väri ja varren pituus on vähän vaan muuttuneet aikaisemmasta sukkaparista. Tällä kertaa käytin lankana tuttuakin tutumpaa [.....]
Pääsääntöisesti mie olen sitä mieltä, että valokuvat on ehdottomasti mun blogini heikkous. Syy numero yksi on se, että en omista kunnollista kameraa, vaan räpsin otokseni käyttäen häpeällisen rajallista puhelimen kameraa. Toinen syy on se, että valokuvaamiseen palaa käpy alta aikayksikön. En vaan jaksa ojennella koipiani kauniisti kymmenten otosten ajan ja sen jälkeen vielä kaivaa niiden kaikkien joukosta sitä yhtä sopivaa.
Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että ihastuin omiin otoksiini. Syy on ehkä se, että neuloin kerttusukat (vaiko Kerttu-sukat?) maailman ihanimman värisestä Schachenmayr Wool 125 -langasta, jonka sain [.....]
Mie sain villasukat!
Mie yritin ottaa selvää käsityöblogien kirjoittamattomasta säännöstöstä - tarkalleen ottaen siitä, onko ihan ookoo esitellä vähän muitakin kuin omia väkerryksiä. En onnistunut löytämään tyhjentävää vastausta, joten luotan nyt tässä intuitioon. Henkka nimittäin kutoi mulle körttisukat, ja voin kertoa, että nää on todellakin esittelemisen arvoiset!
Me ollaan aika lailla tasoissa lahjussukkien kanssa - mie olen kutonut Henkalle körttisukat ja kirjoneulepolvisukat, Henkka puolestaan on väkertänyt mulle palmikkosukat ja nää eilen illalla valmistuneet. (Toim. huom. Jälkimmäinen sukista itse asiassa valmistui yhdessä illassa. Oon aika ylpee.)
Huomenna luvassa onkin sitten taas sukkia made by [.....]