Hurmaavaa!

Mie halusin kutoa eka kertaa elämässäni jotain kissamaista, ja niinpä sitten googlailin kaikenmaailman kaavioita hakusanayhdistelmällä "cat knitting charts". Vastaan tuli moniakin hyviä vaihtoehtoja, mutta minut hurmasi erityisesti tämä kaavio, jossa kaksi kissaa istuu vierekkäin, ja niiden hännät muodostavat sydämen. Kuvio on kaiken lisäksi 24 silmukan levyinen, joten se sopii täydellisesti minun käsialalle - mie kun yleensä teen sukkia 48 silmukalla.

Näistä aineksista siis syntyivät kahdesta Novita Nallen jämästä aikaansaadut kissasukat kokoa 30. Käytin jälleen kerran ihanaisia koivupuikkojani, joihin oon ihastunut enemmän kuin luulinkaan. Sovitan nykyään kaikki kutomiseni sen mukaan, että voin toteuttaa käsityösuunnitelmani nimenomaan 3 millimetrin puikoilla. Pitäisköhän ostaa nuita koivupuikkoja jossain muussakin koossa...

Nämä sukat matkailevan yhdessä aiemmin väkertämieni raitasukkien kanssa Rovaniemelle. Ennen lähettämistä pitäis saada kuitenkin aikaan vielä yhdet lasten sukat. Niihin mietin jotain Niina Laitisen iki-ihanista pitsimalleista, mutta mietityttää, että sopiiko sellainen palmikkopitsitsydeemi lasten sukkiin. Hmm!

Haastoin itseäni kovastikin alkaneen vuoden kunniaksi tammikuussa. Kulunut kuukausi oli (muutamia ehtoollisviinejä lukuunottamatta) tipaton, mutta ennen kaikkea langaton! Kuten joku blogiani seuraava saattoi huomata, ei langattomuus tarkoittanut kutomislakkoa. Sen sijaan uusien lankojen ostaminen oli kielletty, enkä mie ostanutkaan uusia lankoja itselleni. Yksi pakkorako tuli kuitenkin niin, että tilausta varten tarvitsin pari kerää. Mutta ehkä niitä ei lasketa.

Noh, kuukausi meni aika nopeasti. Nyt kaikki langat mahtuvat toistaiseksi lankakoriin, eikä osa joudu asustamaan pakastimen alalokerossa. Sen verran tiukkaa lakkoilu kuitenkin teki, että eilen uuden kuukauden alkamisen kunniaksi ryntäsin hetimiten kauppaan ostaakseni sieltä kerän turkoosia seiskaveikkaa. Langasta syntyivät ennätystahtia piirakkasukat!

villasukat, piirakkasukat, Novita 7 Veljestä

Kudoin nämä(kin) kolmen millin koivupuikoilla, joihin oon ihan älyttömän ihastunut. Silmukoita oli 48 eli saman verran kuin silloin, kun on tehnyt puolta milliä isommilla puikoilla. Vähän hampaat irvessähän näitä nyt pitää aikuisen jalkaan vääntää, mutta onpahan ainakin sitä seiskaveikan tarvitsemaa venymävaraa.

Mie keksin myös lahjoituskohteen kaikenmaailman kaapin perälle sijoittuneille sukilleni ja lapasilleni! Aina kun ei jaksa tehdä tilaustöitä, niin joka kutimukselle ei vaan ole ottajaa. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että ajattelin jouluna postittaa suurinpiirtein kolmetkymmenet sukat sellaiseen paikkaan, jossa käyttäjien ikähaarukka on ala-asteikäisestä eläköitymistä lähestyvään. Kuulette lähempänä lisää! Salaisuuden verho sulkeutuu joksikin aikaa.

Päivitin muuten tuossa toissapäivänä blogia ekaa kertaa kännykällä. Se oli aika haastavaa, ja jälkeenpäin piti käydä tekemässä tasaukset ja vaihtamassa kuvatkin. Kaksi päivää vanha postaus alle tunnin vanhassa ulkomuodossaan löytyy täältä. Sieltä alkanut lastensukkaoperaatio jatkuu tänään kissamaisissa tunnelmissa. :)

Ehdinpäs ennen kuukauden vaihtumista! Nyt on siis yhdeksän valmista käsityötä tammikuun aikana väkerretty. Fontti on väärä ja tekstin tasaus ontuu, kun kännykällä bloggailen. Huomenna yritän muistaa korjata tilanteen. Mutta siis - tässä ihan perusraitasukat kokoa 22, lankana Novita Nalle ja puikkoina kolmen millin koivut!

EDIT: Teksti tasattu ja hämärät kuvat korvattu vähän selkeämmillä paria päivää jälkikäteen nyt, kun pääsin viimein koneelle. :)

Kuten mie jo viimeisimmässä blogipostauksessani paljastinkin, on mulla ollut työn alla lapion kokoiset lapaset isokätiselle miehelle. Käsialani paljastui kuitenkin koivupuikoilla kutoessa huomattavasti normaalia tiuhemmaksi, joten ensimmäinen yritys tuotti ala-asteikäiselle sopivat lapaset. Aloin heti väkertämään uusia tilalle, ja päätin tehdä pitkästä aikaa selbulapaset!

Ohje näihin lapasiin löytyy entiseen tapaan täältä. Joku saattaa muistaa, että mie oon aikaisemmin väkertänyt näitä luonnonvalkoisen ja mustan sekä luonnonvalkoisen ja tummanruskean väriyhdistelmillä. Minun aiemmin väkertämiä Rigmor's selbu mittens -nimellä kulkevia lapasia voi bongailla ainakin täältä, täältä ja täältä.

Nyt tosiaan tempaisin ja vaihdoin pääväriksi Novita Nallen tummansinisenä. Kuvion väkersin sinapinkeltaisella Gjestal Maijalla, jonka jämä muuten aika lailla metrilleen riitti tähän projektiin. Kerrankin näin päin eikä niin, että ois pitäny ostaa uus kerä yhtä peukaloa varten.

Huomenna nämä lapaset lähtevät kohti Rovaniemeä, ja mie aloitan raivokkaan lasten sukkien kutomisoperaation. Jos saan vielä tälle kuulle yhden kutimuksen tehtyä, niin se ois yheksän valmista työtä kuukauden aikana. Sadan valmiin käsityön aikaansaaminen tuntuu siis ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan realistiselta ajatukselta!

Mie sain tuossa jonkin aikaa sitten tilauksen lapasista. Kriteerit olivat seuraavanlaiset:

1) kuvio häätyy olla

2) koko mielellään tosi iso.

Ja näinhän mie sitten aloin tuumasta toimeen, kaivelin kirjoneulekaaviot kehiin ja otin esille kolmosen puikot. Asiahan on niin, että mie normaalisti kudon 1,25 mm:n puikoilla, jos ohje käskee valitsemaan kolmoset. Muutoin tulee lapio. Nyt tilauksessa olikin nimenomaan lapiokoko, joten aattelin, ettei ois voinu paremmin sattua.

Sitten tulikin pari muuttujaa. Ne kolmosen puikot oli joululahjaksi saamani koivupuikot, joita en ollut ennen kokeillut. Enpä ois osannu aavistaakaan, että puikkojen materiaali vaikuttaa näin rajusti käsialaan! Metallisilla olisi ehkä tullutkin koko XXL, mutta nää aikaansaannokset mahtuu hädin tuskin minun käteen. Käsiala muutenkaan ei ollut parhaimmillaan, miten puikkojen materiaali voikin vaikuttaa kaikkeen?

kirjoneulelapaset, fair isle, novita nalle

Ekan lapasen kohdalla ois voinu vielä perua koko projektin, mutta enhän mie semmosia harrasta. Nyt löytyy siis lapaset kokoa kapeakätinen ala-asteikäinen (ehkä), vinkkaa siis jos tunnet jonkun sellaisen, joka on lapasia vailla.

Mutta niin, se toinen muuttuja. Valmiiden lapasten kuvaaminen hämärässä soluhuoneessa ja omissa käsissä oli vähän haastavaa. Tästäpä näette.

Näiden lapasten ohje löytyy siis täältä. Taidanpa heittää paksummat ja huomattavasti metallisemmat puikot kehiin, ja aloittaa samalla ohjeella uudet lapaset. Ihan kiva malli tää nimittäin on, ja onhan ne tilauslapaset joskus saatava valmiiksi!

Mie sain tuossa muutama päivä sitten tilauksen paksulla langalla neulotusta vaaleanpunaisesta peruspiposta. Lanka-asioiden pähkäilyssä meni tovi jos toinenkin, sillä hakusessa oli totta kai lanka, joka ei kutittaisi. Pipoa kun on kivempi pitää päässä ilman kokoaikaista rapsuttelua! Onneksi mie olen viettämässä tätä omalla mittapuullani suurkaupunkielämää Kuopiossa, ja lankavalikoimat ovat aika lailla huikeammat kuin Joensuussa. Langaksi valikoitui siis Pro Lana Milano, joka on 100-prosenttista merinovillaa.

Pro Lana Milano, neulottu pipo, tupsupipo

Kuopio-elämästä oli hyötyä myös kuvien ottamisen suhteen, sillä tästä meidän kommuuniasumuksestahan löytyy kaupanpäällisinä pipomallikin! Työllistin siis täällä minun lailla työssäoppimisjaksolla olevan kaimani Katjan poseeraamaan. Samalla tuli testattua, että pipo lopullisessa muodossaankin oli sopivan kokoinen.

Kudoin pipon 8 mm:n sukkapuikoilla, joten kovin montaa tuntia ei operaatioon mennyt. Alkuperäinen ajatus oli tehdä 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta koko pipo läpeensä, mutta päätin sitten, että vaihtelu virkistää, ja tein joka toisen kerroksen kokonaan oikein. Pintaneuleen nimi oli englanniksi jotain tyyliin broken rib, sujuvaa suomennosta en keksi tähän hätään. Tai no, pitäähän se kokeilla - rikkinäinen joustinneule?

Mie oon nyt aika lailla joustanut normaalista kutimuslinjastani, ja tässä on tullut väkerrettyä kaikkea, mitä en ehkä oma-aloitteisesti ois keksinyt tehdä. Vaan mikäs siinä, vaihtelu virkistää! Nyt aion kuitenkin palata juurilleni, sillä sain tilauksen superisoista miesten kirjoneulelapasista. Liuta lasten sukkiakin pitäisi kutoa. Ja josko vielä joskus itsellekin jotain... :)

Tänään on poikkeuksellinen päivä! Ensinnäkin takana on harkan eka vapaapäivä ja pikareissu Joensuussa. Toinen juttu on se, että mie elelen viimeistä päivää meneillään olevasta ikävuodestani (huomenna juhlin synttäreitä seuraamalla kaksia hautajaisia). Kolmas erikoisuus on se, että mie istun juuri nyt täpötäydessä bussissa matkalla kohti Kuopiota. En päässyt kaverin viereen istumaan, joten kulutan aikaani päivittämällä blogia tabletilla, hui! En todellakaan osaa esimerkiksi tasata tekstiä tällä, mutta sole mikhän. (Edit: tasasin heti, kun pääsin tietokoneelle!)

Sain tänään valmiiksi Abra Alba -ranteenlämmittimet. Tämmöisiä en ois ite tajunnut alkaa tekemäänkään, mutta kämppis ehdotti ja mie innostuin. Kudoin nää ihan vaan seiskaveikan jämistä, saattavat siis vähän kutittaa. Hupsis. Kuvat on muuten ihan made by me, tulipa treenattua ajastimen kanssa kuvaamista ja omien käsien asettelua kameran eteen summanmutikassa.

Tein nää ranteenlämmittimet pyöröpuikoilla, kun ei ollut oikeankokoisia sukkapuikkoja Kuopiossa mukana. Olipa haastavaa tehä kirjoneuletta pyöröillä, vaikka kuvio olikin ihan superyksinkertainen! Opin kyllä nyt uutta tästä välineurheilun huikeasta maailmasta.

Tänään innostuin vielä ennen bussiin kipittämistä aloittamaan jälleen suolan kasvatusoperaation. Sieltä se taas tulee!

Blogin takana Katja!

Tilaajat

Pinterest

Blogiarkisto

Tunnisteet

Etsi tästä blogista