MIKÄÄN ei valmistu

... paitsi mie jonain kauniina päivänä maisteriksi! Sitä odotellessa oon tässä ohimennen yrittäny taas saaha aikaseksi jotakin. Kutominen ei oo viime aikoina oikein inspannu, mutta oon koittanu virkata senki eestä. Ainoa juttu, jonka oon saanu ihan valmiiksi asti, on Juttis G.

virkattu pupu, akryylilanka, jämälanka


Juttis G on jäätävä jämälankavoodoopupu, jonka ihan oikeasti ajattelin antaa yhdelle pienelle ihmiselle synttärilahjaksi. Ohje pupuun löytyi täältä. Jos vertaatte tuota alkuperäistä ihanuutta ja minun aikaansaannosta, niin varmaan huomaatte, että Juttis G:llä on vähän liikaa tavaraa päässä ja jalat aivan liian kaukana toisistaan. Mutta ei se mitään, erilaisuus on rikkautta ja tälläkin rumiluksella saattaa olla edessään loistavahko tulevaisuus!

Mutta sitten niihin keskeneräisyyksiin. Minun kämppä on nyt täyttymässä mitä omituisimmilla projekteilla, joista yksikään ei meinaa edetä. Tässäpä muutama hämärä kuva niistäkin siis:

afrikankukka

Afrikankukat on tosi kauniita ja ihan kivoja tehäkkin, mutta näitä pitäis vääntää vielä toinen samanlainen satsi ja vähän päälle. Tällä hetkellä nää pääasiallisesti hengaa pussissa odottamassa pöllöytymistään. Internetin syövereistä löytyy muuten järjettömän monta kivaa pöllöohjetta! Parhaat tosin maksaa muutaman euron, mutta toisaalta ohjetta voi hyödyntää niin monta kertaa ko vain jaksaa.


Potentiaalisen pehmolelun eli afrikankukkaeläimen voinee laskea sinisen sävyisten lankojen jämälankaprojektiksi. Tässäpä sen sijaan kaikensävyisten lankojen jämälankaprojekti! Köytin siis melkein kaikki jämälangat kiinni toisiinsa yhteen jämälankakerään sen kummempia kattelematta, ja nyt virkkaan siksakkia päämääränäni tehdä jotain todella mielenkiintoisen väristä. Ja kyllä, kaikki langat on keskenään erilaisia, osa huopuu, osa ei. Tätä ei siis oikeastaan voi ees pestä. Ensisijainen suunnitelma nyt anyways on saaha tästä joku viltti/liina/neuleenpala äitille. Äitien tehtävähän on arvostaa tällaisia lastensa tekemiä kammotuksia. 


Tämä puolestaan on se lakanavanhuksesta matoksi muokkaamani psykedeelinen matonkudekasa, joka on vielä aika rajusti kesken. Väritys on niin kammottava tässäkin, ettei oikeen tee mieli tehä loppuun. Mie siis aattelin, että tää ois vähän niinku harjoituskappale mattojen virkkaamisen kanssa, mutta mihin mie tämmösen laitan sitten ko saan valmiiksi...
Äitille?

Ja sitten vielä vähän epävirkkaamisjuttuja - mie löysin aika hurmaavan sukututkimussivun. Suosittelen! Alotin eilen ja nyt on sukupuussa yhteensä 100 sukulaista, oiskohan peräti kaheksassa polvessa. Kauhiasti siihen kyllä jää koukkuun, mie tässä addiktityttönä lupasin itelleni, että ennen huomista en kyllä avaa koko sivustoa. Ja vinkkinä sekin, että ilmainen versio toimii melkeen yhtä hyvin ko maksullisetkin, jos ei hommaa meinaa ihan kokopäiväsesti tehä.

Mutta sitten vielä yksi asia! Minun gradu on oikeasti ihan kohta valmis. En kestä. Oon tehny sitä hurskaasti koko pääsiäisen ja sadan sivun maaginen yläraja lähestyy aika kovaa vauhtia (sain tosin luvan ylittää sen, huh). Melkein maisteri kuittaa.

Ps. Paino sanalla melkein.

Pps. Muutin taas blogin ulkoasua ihan vähäsen! Oon pätevä.
Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

2 kommenttia:

  1. Olit löytänyt bloogini, kiitos lukijaksi liittymisestä :)
    Täällähän on myös paljon kaikkea kivaa! Afrikankukkia täälläkin kovasti suunniteltu, pöllöä/hippoa tai ponia haaveilen. Ohjeen ostaminen vain vähän kammottaa. Kuulemma englanniksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sie löysit näköjään minun blogiini, kiitos lukijaksi liittymisestä sullekin!
      Suomenkielistä ohjetta en miekään ole onnistunut pehmoeläimille löytämään, mutta toisaalta kaikissa tähän asti hankkimissani on ollut tosi hyvät kuvat :)

      Poista