Mie rakastuin joskus tammikuun puolella piirakkasukkien tekemiseen, ja viime viikolla päätin rakastua myös muihin pitsineulesukkiin. Aloitin Kerttu-sukista, joihin löysinkin sitten aika yksinkertaisen ohjeen täältä. Täytyy myöntää, että ei näitä yhtä kiva ollu tehä ko piirakkasukkia, mutta aika suloiset näistä silti tuli, vaikka ite sanonki!

Mie kudoin nämä jostain ihmeellisestä seiskaveikan langasta, joka yritti olla harmaa ja ruskea yhtä aikaa. Sitä jäi siis yli puolitoista kerää Henkan körttisukkaprojektin jäljiltä, joten väännän samaisesta langasta varmaan vielä toisetki sukat. Nämä lähtee ensi kuussa Rovaniemelle syntymäpäivälahjaksi. Onneksi toukokuussa on ihmisillä niin paljon synttäreitä, että tän verran voi paljastaa niin, että vastaanottaja tuskin osaa odottaa näitä :)

Mutta sitten!!! Sain valmiiksi myös viime päivityksessä esitellyn siksakvirkkauskammotuksen, joka lopulta muotoutui keittiöpyyhkeeksi ja oli kaikesta psykedeelisyydestään huolimatta oikeasti ihan kiva - tai no ainakin pirtsakka.

Kukaan ei myöskään voi väittää, etteikö tuo todellakin näyttäis aidolta ja oikealta jämälankatyöltä! Jämälankoja jäi tän valmistumisen jälkeen jäljelle tosi vähän, mikä on kyllä äärimmäisen positiivista. Nyt ei tarvi enää kituutella niiden kanssa, vaan saa taas muutaman vuoden kutoa sukkaa hyvillä mielin ihan kokonaisista lankakeristä :) 

Sitten aiheesta käsityöt aiheeseen horsmat - mie ostin varmaan ekaa kertaa ikinä kämppääni kukkia ihan ite! Narsissit oli siis pääsiäisen jälkeen alennuksessa, ja kahella eurolla sain viikoksi tänne kyllä aikamoisen piristyksen.

Tänään kukat oli sitten jo aika lailla pystyyn kuolleita, joten enää täällä ei näytä yhtä sivistyneeltä. Otin tästä kumminkin opikseni ja tulevaisuuessa aion roudata tänne horsman jos toisenkin!

Ai niin, se gradu. Palautin sen vajaa viikko sitten 88-sivuisena vielä yhtä korjauskierrosta varten, ja lähiviikkoina meidän kohta lukuvuoden mittainen yhteiselo päättyy. Onpahan sitä odotettukin :)

Continue reading

... paitsi mie jonain kauniina päivänä maisteriksi! Sitä odotellessa oon tässä ohimennen yrittäny taas saaha aikaseksi jotakin. Kutominen ei oo viime aikoina oikein inspannu, mutta oon koittanu virkata senki eestä. Ainoa juttu, jonka oon saanu ihan valmiiksi asti, on Juttis G.

Juttis G on jäätävä jämälankavoodoopupu, jonka ihan oikeasti ajattelin antaa yhdelle pienelle ihmiselle synttärilahjaksi. Ohje pupuun löytyi täältä. Jos vertaatte tuota alkuperäistä ihanuutta ja minun aikaansaannosta, niin varmaan huomaatte, että Juttis G:llä on vähän liikaa tavaraa päässä ja jalat aivan liian kaukana toisistaan. Mutta ei se mitään, erilaisuus on rikkautta ja tälläkin rumiluksella saattaa olla edessään loistavahko tulevaisuus!

Mutta sitten niihin keskeneräisyyksiin. Minun kämppä on nyt täyttymässä mitä omituisimmilla projekteilla, joista yksikään ei meinaa edetä. Tässäpä muutama hämärä kuva niistäkin siis:

Afrikankukat on tosi kauniita ja ihan kivoja tehäkkin, mutta näitä pitäis vääntää vielä toinen samanlainen satsi ja vähän päälle. Tällä hetkellä nää pääasiallisesti hengaa pussissa odottamassa pöllöytymistään. Internetin syövereistä löytyy muuten järjettömän monta kivaa pöllöohjetta! Parhaat tosin maksaa muutaman euron, mutta toisaalta ohjetta voi hyödyntää niin monta kertaa ko vain jaksaa.

Potentiaalisen pehmolelun eli afrikankukkaeläimen voinee laskea sinisen sävyisten lankojen jämälankaprojektiksi. Tässäpä sen sijaan kaikensävyisten lankojen jämälankaprojekti! Köytin siis melkein kaikki jämälangat kiinni toisiinsa yhteen jämälankakerään sen kummempia kattelematta, ja nyt virkkaan siksakkia päämääränäni tehdä jotain todella mielenkiintoisen väristä. Ja kyllä, kaikki langat on keskenään erilaisia, osa huopuu, osa ei. Tätä ei siis oikeastaan voi ees pestä. Ensisijainen suunnitelma nyt anyways on saaha tästä joku viltti/liina/neuleenpala äitille. Äitien tehtävähän on arvostaa tällaisia lastensa tekemiä kammotuksia. 

Tämä puolestaan on se lakanavanhuksesta matoksi muokkaamani psykedeelinen matonkudekasa, joka on vielä aika rajusti kesken. Väritys on niin kammottava tässäkin, ettei oikeen tee mieli tehä loppuun. Mie siis aattelin, että tää ois vähän niinku harjoituskappale mattojen virkkaamisen kanssa, mutta mihin mie tämmösen laitan sitten ko saan valmiiksi...

Äitille?

Ja sitten vielä vähän epävirkkaamisjuttuja - mie löysin aika hurmaavan sukututkimussivun. Suosittelen! Alotin eilen ja nyt on sukupuussa yhteensä 100 sukulaista, oiskohan peräti kaheksassa polvessa. Kauhiasti siihen kyllä jää koukkuun, mie tässä addiktityttönä lupasin itelleni, että ennen huomista en kyllä avaa koko sivustoa. Ja vinkkinä sekin, että ilmainen versio toimii melkeen yhtä hyvin ko maksullisetkin, jos ei hommaa meinaa ihan kokopäiväsesti tehä.

Mutta sitten vielä yksi asia! Minun gradu on oikeasti ihan kohta valmis. En kestä. Oon tehny sitä hurskaasti koko pääsiäisen ja sadan sivun maaginen yläraja lähestyy aika kovaa vauhtia (sain tosin luvan ylittää sen, huh). Melkein maisteri kuittaa.

Ps. Paino sanalla melkein.

Pps. Muutin taas blogin ulkoasua ihan vähäsen! Oon pätevä.

Continue reading

Nyt on kyllä kutimusten osalta vähän köyhänpuoleinen päivitys, mutta anyways - mie sain vihdoin ja viimein valmiiksi sen #¤%&/() ikuisuusprojektityynypäällisen, jota oon vääntäny varmaan helmikuun alusta asti. Maailman tylsintä tehä metri sileää neuletta, onneksi on ohi se homma! Sain siis tyynynpäällisinspiraation jostain Pinterestin syövereistä, ja päätin kutoa oman tyyliseni tekeleen. Kätevästi löysinkin sitten Anttilasta kasan Uttacryl-lankaa, joka maksoi peräti 60 senttiä per rulla.  En kuitenkaan ostanu punasta lankaa tarpeeksi, joten kesken kaiken piti toteuttaa ex tempore -värinvaihto. Lopputulos oli tommonen jouluinen, Kanada-henkinen lumihiutaletsydeemi. Mulle muuten paljastui vasta pari viikkoa sitten, että nää tämmöset kuviot on tosiaan lumihiutaleita eikä tähtiä. Hups.

Nyt mätsää siis sohva ja yksi tyyny noin suurinpiirtein, pari vaaleanpunasta tyynyä ois vielä selätettävänä. Sain mie tuossa sille kauhealle, yksinäiselle Hanna-tädin tossullekin kudottua kaverin, mutta muuten oon ottanu nyt vähän lomaa tältä neulerintamalta. Jotain tossuja yritän tässä taas saaha aikaseksi, mutta mulla taitaa olla alkamassa jonkinasteinen epäkutomismoodi.

Tällä viikolla ajatukset on olleet maaliskuun alussa menehtyneen isäpuoleni hautajaisissa. Ne oli eilen, ja nyt yritän taas suunnata katsetta eteenpäin. Onneksi elämässä on myös valoisia asioita. :)

Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?

Continue reading

Mie käytin eilen aika monta tuntia koneen ääressä päätettyäni, että tää blogi vaatii valtaisan visuaalisen uudistuksen. Kuten kuvasta näkyy, jotain minipientä onkin muuttunut, mutta internetin ihmeellinen maailma ja eritoten Bloggerin bloginmuokkaussysteemit on aivan liian monimutkaisia minun aivokapasiteetille. Yritän siis joskus toiste uuestaan.

Blogin muokkaamisen vaikeuden lisäksi mie oon huomannu myös sellaisen käytännön seikan, että kunnon käsityöblogissa pitäis esitellä yksi aikaansaannos per postaus - toisin sanoen siis päivittää blogiaan suhteellisen tiuhaan ja keksiä vielä jotain viihdyttävää sanottavaa sukistaan. Mie jatkan kuitenkin harhaoppisella linjallani ja heitän kehiin kaks ja puol kertaa sukkaparin. Tällä viikolla oon siis saanut aikaan seuraavanlaisia ilmestyksiä:

Väkersin elämäni toiset polvisukat ja nää on heti paljon hurmaavammat ko ne ekat! Nää on siis menossa minun enolle, vaikka ehkä näyttääkin vähän naisten sukilta. (Meän suvussa ihmisillä on pienet jalat.) Mutta siis, mie tein nämä - kuten aika monta muutakin juttua viime aikoina - Novitan Aidosta suomalaisesta sukkalangasta. Oon aika lailla ihastunu siihen, ja se makso Anttilassa euron kerä. Näiden sukkien design vähän ontuu noiden kahden valkoisen raidan kohalla mutta muuten oon näihin äärimmäisen tyytyväinen!

Suuren polvisukkaoperaation lisäksi oon keskittyny kutomaan jämälankalappuja. Näistä mie ehkä hieman yllättäen onnistuin saamaan aikaan aika railakkaan väriset Hanna-tädin tossut (tunnetaan myös nimellä palatossut)!

... tai siis tossun. Ainaoikean kutominen tasona (eli siis kahdella puikolla) on suhteellisen tylsää, enkä jaksa ajatellakaan seuraavan kappaleen tekemistä. Ja mitenkö tuo tossu pysyy noin jämptisti kasassa? Sen sisällä on salikenkä! :D

Ohje tossuihin on mulla kulahtaneella paperinpalasella, joka on periytynyt haltuuni edesmenneeltä mummoltani. Netin syövereistä löytyy kuitenkin monenmoista ohjetta tuollaisiin, yksi esimerkiksi täältä.

Ja näistäkin pitäis vissiin jotain sanoa... Nämäkin on siis jämälangoista aikaansaatu, valitsin värit vähän heikohkosti ja varressa oleva kirjoneulekuvio ei näy alkuunkaan. Mutta onneksi löysin näille jo vapaaehtoisen vastaanottajan! :)

Viikko sitten mainostamani keskeneräiset työt eli tyynynpäällinen, matto ja virkattu afrikankukkaeläin ovat aika lailla samassa pisteessä kuin silloinkin. Mutta mitäs me pienistä, kyllä ne valmistuu ajan kanssa vaikka ovatkin ihan tylsiä tehä. :D

Lopuksi vielä muutama lause aivan toisesta aiheesta - mie olin tänään Joensuun kirkossa Ystävän risti -konsertissa, ja se oli aika hurmaava! Paljon oli Kari Tapion ja Junnu Vainion musiikkia ja sitten puhetta ystävyydestä ja siitä, miten pitäis toimia yksinäisyyttä vastaan. Istuin siellä tippa linssissä suurimman osan ajasta. Kannattaa mennä, jos kiertue sattuu omalle paikkakunnalle! Siis jos tykkää iskelmästä ja etenkin Kari Tapiosta ja Ile Vainion tavasta juontaa erinäisiä tilaisuuksia.

Continue reading

Tässä onki kulunut jo kolmisen viikkoa viime blogipäivityksestä, ja tänä aikana en oo oikeastaan muuta tehnykkään ko kutonu (en siis ihan oikeasti, tänäänkään en oo poistunu kotoani hetkeksikään). Tällä viikolla lähti keskisormesta tunto kokonaan vallattoman kutomisinnostuksen takia, mutta tänään se oli jo vähän toipunut ja olikin siis hyvä alotella uusia juttuja! Mutta niin, tässäpä taas sukanpoikasia ja muita ihmeellisyyksiä matkan varrelta:

Nää piirakkasukat mie neuloin tällä viikolla parin päivän aikana ko hoksasin, että pitäs saaha kaverille tehtyä jotain synttärilahjaksi. Piirakkasukat on kyllä oikiasti kaikista kivoimpia sukkia tehä, valmistuu ihan tosi nopeasti ja näyttää näteiltä ilman, että tarvis tehä mitään värikikkailuja. Näiden perusteella voin myös kertoa, että suuresta tekokuitupitoisuudestaan huolimatta Novitan Aito suomalainen sukkalanka on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin 7 veljestä. 

Tein myös kasan pikkuihmisten sukkia. Näihin väänsin elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään yhdistelemällä kaikkia löytämiäni ohjeita, joista ensimmäistäkään en jostain syystä meinannu ymmärtää. Tiimalasikantapää on kyllä ehkä kaunein mahdollinen ja ehkä myös mukavin kutoa, mutta kyllähän tuosta jo näki, että ei se kauhean pitkään kestä. Aikuisen sukkiin en siis välttämättä tuota alkais tekemään. Paitsi nyt ehkä omiini! Muuten nää oli äärimmäisen perusmalliset sukat.

Näihin villasukkiin löysin inspiraation Simpsukka-blogista, tarkalleen ottaen kohdasta "Vaaleanpunaiset pintaneulekuviosukat". Tein nämä (niin kuin nuo edellisetkin, by the way) Novita Woolista, joka on siis 100 % villaa. Joku vois selventää mulle, miksi tää Wool tuntuu ihan tommoselta tavalliselta, kun taas vaikka se Suomivilla-lanka on semmoista ihanan hahtuvaista!

Ja tässä Alpaca-langasta kudotut junasukat. Niistä tuli niin suloisen pienet, että melkeen aloin itkemään niiden söpöydelle, nyyh.

Tässä vielä vähän (paljon) isommat junasukat sinisestä seiskaveikasta, jota meillä oli niin paljon, että siitä syntyi näiden lisäksi kahdet muutkin sukat...

... kuten esimerkiksi nämä. Tein yhelle kaverille tämmöiset Saga-palmikkosukat, joiden ohje löytyy näköjään täältä. Minusta palmikoiden aikaansaaminen on ikävystyttävintä ikinä, mutta pakkohan tommoset oli tehä, ko meille ilmaantui pari ihan oikeaa palmikkopuikkoa! 

Ja tässä viime blogipäivityksessä pohtimani jämälankaprojekti, virkkuukoukkukotelo. Ohjetta en enää löytäny mistään mutta sole mikhään, alla olevassa kuvassa paljastuu kotelon sisäpuoli ja se, etten sitten jaksanutkaan ohjetta hirveästi noudattaa. :D Mutta ulkoapäin se on kaunis ja sisäpuolelta ajaa asiansa, niin mitäs me pienistä!

Loppuhuipennuksena vielä sukat, joiden olemassaolon kanssa mulla ei ole juuri mitään tekemistä - paitsi että oon näiden sukkien onnellinen omistaja. Henkka siis teki nää mulle, ja nää on ehkä söpöimmät ikinä.

Kärjestä aloitettuja villasukkia mie en sitten saanutkaan ainakaan vielä aikaseksi, koska ne pitäis tehä Nalle-langasta ja sitähän ei tästä taloudesta löydy. En myöskään aio ostaa sellaista ennen kuin edellisiä lankoja on käytetty ainakin 15 rullaa. Mutta hyvin ne langat tässä kuluukin, nyt on tekeillään polvisukat enolle, afrikankukkakasa (potentiaalinen pehmolelu) ja aivan liian kauan puikoilla lojunut tyynynpäällinen. Lisäksi revin tässä viikko sitten lakanan palasiksi ja nyt virkkailen siitä tosi psykedeelistä mattoa. Katellaan.

Continue reading

Viimeisen viikon aikana mie oon saanu aika tehokkaasti tehtyä lahjasukkia ja -tossuja valmiiksi - yhteensä kolmet! Ekat oli ihan mahtavat tehdä, pääsin pitkästä aikaa virkkaamaan ja homma sujui oikein mallikkaasti :) Ensin mie tosin yritin tehä tossut kuvan perusteella ilman ohjetta, mutta sain aikaan todella oudon räpellyksen ja ostinkin sitten ohjeen viidellä (!) dollarilla täältä. Ohje on englanniksi, mutta sanakirja.orgin sun muiden avustuksella homma oli ihan ymmärrettävää. Linkin takana piilevästä blogista löytyy muitakin hurmaavia (ja maksullisia) virkkausohjeita.

Toiset lahjatossusukkaset oli piirakkasukat, jotka mie kudoin tälläkin kertaa Lankahelvetti-blogin ohjeella. 

Ja sainpa mie valmiiksi ne järkyttävän pituiset miesten sukatkin! Muutama hetki niissä kesti ja teräosat jäi vähän löysiksi, mutta vastaanottaja tykkäsi, joten mikäs siinä.

Seuraavaksi pitäis neuloa sukat kärjestä aloittamalla (iiks) ja virkata jonkinnäkönen pussukka kaiken maailman virkkuukoukuille ja sukkapuikoille. Meidän taloudessa on nykyään kaksi suhteellisen innokasta kutojaa, ja kaiken maailman kutomistarvikkeita ilmestyy kauheaa vauhtia. 

Ps. Jos joku on ymmärtänyt, miten kaksi sukkaa kudotaan yhtä aikaa sillä millälie Magic Loopilla, niin mulle saa kertoa vähän vinkkejä. Pitäis sitäkin kokeilla ees kerran elämässä!

Continue reading

... nimittäin suolan kotikasvatus! Tää on ehkä oudointa mitä oon ikinä yrittänyt - pilttipurkista rapsutellaan ensin erinäisiä apuvälineitä käyttäen etiketit ja liimanjämät pois, jonka jälkeen purkin pohjalle laitetaan merisuolaa ja vettä. Kaiken kruunuksi sekaan tuikataan palava lämpökynttilä. Uskokaa tai älkää, tän seurauksena suola alkaa kiteytyä purkin reunoille ja näyttää tosi siistiltä! Mie oon polttanu kynttilöitä pilttipurkeissa nyt pari tuntia, ja alkaa näyttää kyllä hyvältä. Mie oon nyt varmaan saavuttanu jo melekosen tason tässä kotoilussani, mutta kyllähän tämmöset pikku tsydeemit on aika siistejä. Laitanpas tähän vielä kuvan ihan alusta, ko olin vasta tuikannu kynttilän pilttipurkkiin:

Mutta sitten nykyiseen lempiaiheeseeni elikkä siihen, mitä oon kutomisinspiraatioissani saanu aikaiseksi. Ensinnäkin mörkölapaset. Ne on aivan liian isot kohdehenkilölleen, joten yritin vähän korjata tilannetta virkkaamalla tuohon rusetin. Lapaset on siis tehty ohjeella, joka oli suunnattu 5 kk ikäisille. Nää mahtuis kuusvuotiaallekki!

Äskeisten lapasten kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että ne on ihan söpöt. Ne on itse asiassa toiset minimörkölapaset, jotka tein. Kahet piti tehä, koska ekoista tuli aivan järkyttävät. Mörkö ei oikeen mahtunu ekoihin kokonaan ja langat oli keskenään eri kokoisia. Päätin kuitenki suhtautua huumorilla ja lähettää nämäkin eteenpäin. Niillä voi ainakin pelotella muita lapsia ja silleen...

Korvaukseksi em. lapasten hirveydestä päätin kutoa samaan pakettiin myös junasukat. Niistäki tuli aivan liian isot, mutta oikeastaan erittäin söpöt!

Ja sitten vielä - koska pienille ihmisille kutominen on näköjään äärimmäisen haastavaa ja täynnä erilaisia epäonnistumisia, voinen vastapainona esitellä miesten sukan:

Tämän tyyppisiä sukkia minun rakas mummonikin teki, joten oli pakko yrittää. Kertaalleen piti teräosa purkaa, mutta nyt näyttää jo hyvältä! Sukka yltää polveen asti, joten kutomisessa kestää hetki. Niinpä tää villasukkanen on oottanut kaveria jo hetken. Mulla on vakaa aikomus aloittaa sen kutominen vielä tänään.

Ja vielä aiheesta villasukat ja lanka ja kutominen ja virkkaaminen ja voi voi voi... Ostin Anttilasta uuen lankakorin, joka on aika päheä. Kuvasta voi olla mahdollista bongata uuden piirakkasukan alku!

Tällainen multihuipennuspläjäys tällä kertaa. Nyt alan kutomaan sitä toista miesten villasukkaa ja tuota piirakkasukkaa. Sitten ois ohjelmassa virkatut tossut, joihin etsin ohjetta ties kuinka kauan. Sen jälkeen vois kokeilla vaikka sosiaalista kanssakäymistä.

Continue reading