Mie olen aina tykännyt norjalaistyyppisistä neuleista. Yksi syy siihen on varmasti se, että mummoni teki niitä, ja mallit ovat siten tulleet tutuiksi pienestä pitäen. Mie etsinkin Ravelrystä usein norjalaisia neulemalleja, mutta tosi monesti on tullut vastaan itselleni vieraampaa tyyliä. Niinpä sitten tietyntyyppisiä lapasia metsästäessäni kävin läpi melkoisen määrän Google-hakutuloksia ja neuleohjeita, kunnes vähän viisastuin. Norjalaiset neuleet ovat vielä aika laaja genre, mutta se mitä etsin, on Selbu.

Wikipedian mukaan Selbu on kunta jossain päin Norjaa, ja sieltä ovat kaikenlaiset Selbu-lapaset peräisin. Tarinan mukaan homma lähti siitä, että sunnuntaina kirkkoon tuli kaksi tyttöä ennennäkemättömät lapaset käsissään. Kylän naiset ihastuivat, ja alkoivat ideoida ja tehdä samantyyppisiä lapasia. Naisten välille tuli kilpailua, ja kilpailu jatkuu edelleen - toinen toistaan hienompia Selbu-lapasia on nykyään satoja.

Minun elämäni ensimmäiset Selbu-lapaset ovat nimeltään Rigmor's Selbu mittens, ja ohje niihin löytyy täältä. Nää oli suhteellisen helpot tehdä, vaikka aika monta virhettä valmiista versioista löysinkin. Aika pitkätkin niistä tuli, joten menevät joululahjaksi jollekin suhteellisen pitkäsormiselle ihmiselle. 

Tällä kertaa me laitettiin Henkan kanssa tehtävänjako uusiksi, ja niinpä mie pääsin mallina toimimisen sijasta kameramieheksi. Sen huomaa mm. kuvien lukumäärästä.

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

selbuvotter, selbu, lapaset

Oon kyllä nyt aika ylpeä näistä! Etsin jo ohjetta uusiin, ja monta potentiaalista onkin löytynyt. Mie kuitenkin kaipailisin kovasti kokonaista kirjaa näistä ihme-Selbu-lapasista. Tietääkö kukaan, mistä saisin mahdollisimman kätevästi ja suhteellisen edullisesti Terri Shean opuksen Selbuvotter: Biography of a Knitting Tradition?
Päällimmäinen Mörkö-lapastunne on ihastus. Jokainen tällaiset käsineet bongaava ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, että mulletämmöisetnytjaheti. Ja huikean näköisethän ne onkin. Mie olen kaupungilla kävellessäni bongannut muutamat, ja kyllä niihin katse kiinnittyy. Itselleni en tosin tällaisia alkais tekemään, kun pikkumummon väkertämiä (maailman kauneimpia) lapasia ja sormikkaita on hyllyt täynnä.

Ihastelun alta puskee kuitenkin läpi myös epätoivo - mallissa kudotaan Novita Nallesta lapaset 60 silmukalla, joka on ainakin minun mielestä ihan liikaa. Niinpä mie tein viime syksynä tällaiset väärän kokoisina, ja viime viikolla rohkaistuin kokeilemaan uudestaan. Pitkän sumplimisen ja purkamisen jälkeen niistä tuli söpöt ja noin suurin piirtein oikean kokoisetkin. Puikkokoko puolittui ohjeen mukaisesta 1,25-millisiin. Lapasten kärjestä jäi myöskin aika roima osuus pois kokonaan.

mörkö, lapaset, novita nalle

mörkö, lapaset, novita nalle

mörkö, lapaset, novita nalle

Ihan ensimmäisen lapasversion kohdalla homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Mie päätin noudattaa ohjetta alusta loppuun asti, joten lapasesta tuli noin suurin piirtein kauppakassin kokoinen (tapahtuuko tällaista koskaan kellekään muulle?). Jos et vielä bongannut kuvaa kyseisestä viritelmästä minun fb-seinältäni tai Ihania lapasia! -ryhmästä, niin tässäpä alkuperäinen versio Mörkö-lapasista made by Katja:


Kehitystä on tapahtunut jonkin verran tuohon kanoottiin verrattuna, ja valmiit versiot lähtevät huomenna ystävälle lahjaksi. Seuraavat lapaset (ei tosin Möröt) ovat valmistumassa myöskin pikavauhtia - syksy saapuu :)

Ps. Uusia lukijoita, kivaa! Mie voisin lähiaikoina järjestää kunniaksenne vaikka elämäni ihka ensimmäisen ikioman arvonnan. 

Kuinkas monelle teistä on käynyt sillä tavalla, että blogin muokkaamishommat menee kauniisti sanottuna pyllylleen? Nyt on tarjolla kuulkaa tällaiseen toimintaan liittyvää kärsimyskuvausta! Mie nimittäin päätin tänään suorittaa "vähän" blogin ulkoasun muokkausta ja sain idean.

Idea oli tarkalleen ottaen se, että miepä olenkin kyllästynyt koodaamaan ja täten ostan itselleni valmiiksi suunnitellun blogipohjan. Fiksua, eikö totta? Äärimmäisen älykkäänä yksilönä otin varmuuskopion blogistani ja ostin Etsystä alle euron maksavan blogipohjan, jotta voisin kokeilla, miten homma toimii. Hetkellisesti vähän vähemmän silmää miellyttävä, halpa blogipohja oli kuin taivaasta tipahtanut mahdollisuus minulle vähän harjoitella tätä hommaa.

Niinpä mie sitten aloin toimimaan. Olin aikani muokkaillut (siis ehkä kolme tuntia), kun ajattelin oppineeni tarpeeksi ja päätin, että on aika palauttaa blogi takaisin inhimillisen näköiseksi. Niinpä aloin sitä sitten palauttelemaan. Satuin kuitenkin huomaamaan yhden pienenpienen ongelman - mie olin kyllä ottanut blogistani varmuuskopion, mutten ladannut sitä oikeaan muotoon. Vanhan ulkoasun lisäksi kadotin lukijatilastot, ja yrittäessäni pelastaa vanhaa blogipohjaa kommenttien ja blogipäivitysten lukumäärä siinä sivussa kaksinkertaistui. Hihi.

Siispä nauttikaa hurmaavasta uudesta ulkoasusta, joka muuttunee sitten, kun jälleen jaksan kokonaisen päivän asialle uhrata. Eikä tää ees ehkä oo niin kammottava (tai no on). 

Ps. Onneksi jotkin viimeaikaisista epäonnistumisista on ainakin jollain tavalla takanapäin. Katsokaapas tätä pitsineuletoppia, jonka katkeransuloisesta purkamisprosessista kymmenien työtuntien jälkeen kerroinkin jo täällä.


Homma etenee ja mie kasvan ihmisenä.
Muutama päivä sitten mie avasin sanaisen arkkuni liittyen siihen, mitä mahdan tulevan kummityttöni ristiäisiin lahjaksi viedä. Tälläkin kertaa pätee sama sääntö kuin viime postauksessa - jos lapsesi ristiäiset ovat ensi viikolla ja olet kutsunut minut sinne, niin lopeta lukeminen tähän. Kyllä sie nämä aikaansaannokset kohta näet muutenkin!

Tänään mie siis väkersin vauvan tossut. Tekniikka oli tällä kertaa virkkaus, jossa en oo ollenkaan niin hyvä kuin haluaisin olla. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä nämä tossut onnistuu melkeinpä keltä vaan! Ohjeessa oli melkein jokaisen virkkaustermin kohdalla linkki videoon, jossa kunkin silmukan loihtimistapa näytettiin erittäin havainnollisesti. Suosittelen siis!

virkatut tossut, novita miami

virkatut tossut, novita miami

virkatut tossut, novita miami

Lankana näihin tossuihin käytin itselleni ihan uutta tuttavuutta, Novita Miamia. Se tuntui jotenkin hassusti pyyhkeeltä :D Puuvillalanka oli siis kyseessä. Rusetit mie loihdin pinkin Blend Bamboon jämästä. Kaiken kaikkiaan tossuista tuli yllättäen turhan isot, mutta muutoin lopputulos on tekijänkin mielestä oikein suloinen. Ja koska aikaa meni oletettua vähemmän, niin nyt pitäis keksiä vielä jotain lahjaksi vietävää...

Mie aloin muuten tänään haaveilemaan seuraavasta suuresta visuaalisesta uudistuksesta. Se ois tarkoitus saada aikaiseksi ennen seuraavaa postausta. Älkää siis hämmentykö asteittain uudistuvasta ulkoasusta!
Sananen heti alkuun - mie luulen, että tätä blogipäivitystä eivät lue ne henkilöt, joiden ei ole tätä tarkoituskaan lukea, koska en tätä omassa facebook-profiilissani jakanut. Varoitus kuitenkin! Jos lapsesi ristiäiset ovat ensi viikolla ja olet kutsunut minutkin sinne, niin lopeta lukeminen tähän. En malta olla heti päivittämättä, mitä oon saanut aikaiseksi, mutta sinun ei kuulu lahjan laatua vielä tietää :)

Mutta sitten itse asiaan! Mie kävin eilen metsästämässä lahjaa tulevalle kummitytölleni ristiäisiä varten. Kultajousessa pyöriessäni havaitsin, etten ihan oikeasti halua ostaa kummilusikkaa, valokuvakehystä enkä kasteristiä. Niinpä alkoi (kirjaimellisesti) raivoisa googlaus siitä, että mitä mie vauvalle nyt väkerrän - eli mitä lankaa kyseiseltä kaupunkireissulta piti ostaa. Opin heti alkuun sen, että ristiäislahjana toukkapussi on jo myöhässä, sillä kaksikuukautinen vauva ei siinä kauheasti tykkää enää hengailla. Mutta sitten mie sen löysin - hupullisen vauvan ponchon! Ohje siihen löytyy täältä. 

Ohjeesta poiketen mie en käyttänyt Dropsin lankoja, vaan suuntasin Anttilaan ja ostin ainoaa saatavilla ollutta tarpeeksi paksua lankaa. Novita Lehto oli langan nimi, ja mulle vähän turhan maanläheisistä sävyistä huolimatta siihen piti tällä kertaa tyytyä. Mutta on se kyllä ihanaa kutoa koon 8 puikoilla - tämän valmiiksi saamisessa ei montaa tuntia vierähtänyt.

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

Kuten kuvista näkyy, ihan mallin mukaan homma ei (taaskaan) kulkenut. Tein lisäykset jotenkin hassusti, joten nyt ne menevät säteittäin ponchon ympäri. Ihan kiva näinkin, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli saada eteen ja taakse eräänlaiset saumat lisäysten avulla. Lisäksi maanläheistä sävyä piti vähän piristää, joten mie laitoin Henkan tekemään liilasta Silver Softista tupsun.

Meiltä ei tähän hätään löytynyt vauvaa eikä edes vauvanukkea, jonka päällä poncholuomukseni ois voinut kuvata. Onneksi hätä keinot keksii, ja tällä kertaa vauvan virkaa sai luvan toimittaa Nalle Puh. Ponchon oikeasta istuvuudesta seuraavat kuvat eivät kerro mitään, koska Puh on kooltaan aika paljon lahjan varsinaista vastaanottajaa isompi. 

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

novita lehto, vauvaneule, vauvan poncho

Tää oli kyllä aika hauska tapahtuma tää neuleen kuvaaminen pehmolelun päällä. Meinasin jo, että pitäiskö ottaa itse kuvaussessiostakin kuva, kun Henkka niin innoissaan pyöri Nalle Puhin ympärillä napsimassa otoksia. Lankaa tätä ponchoa tehdessä kului puolet odotettua vähemmän, joten ehkä tässä pitää vielä tehdä Nalle Puhillekin oma poncho... Tai sitten mie vaan tyydyn pipoihin.

Täällä kerroin muutama päivä sitten, että aion saada valmiiksi vaatekappaleen, joka ei ole sukka. Pitsineuletopin siis. Sitä tuossa viisi päivää noin suurin piirtein tauotta tikuttelin. Tänään sitten mittasin ja ohhoh, onpas se edistynyt. 


Ja siinä se on! Ah, niin kauniina... Ja mutkalla itsensä ympäri. Kiemuralla. Solmussa. Purkukunnossa.

Voihan sviidu, ihan oikeasti. Kun mie oon tämän purkanut, niin ette ihan varmasti näe täällä hetkeen mitään muuta kuin villasukkia. Maailman tympääntynein kutojamuija kuittaa.
Tänään mulla on kolme pointtia muuan ex-pääministeriä lainatakseni.

1) Aion saada neulomalla aikaiseksi kokonaisen vaatekappaleen, joka ei ole sukka.

Mie paljastin jo edellisessä postauksessa, että aion kutoa huitaista elämäni ensimmäisen topin. Oikeastaan voisin puhua Topista isolla teellä, koska huhhuijaa - kyllä on sukkien väkertäminen melko lailla helpompaa puuhaa kuin tämä homma. Projekti on siis alkanut ja haastavaksi havaittu!


Tää kyseinen Toppi on pitsineuletta, ja mallin nimi on iki-ihana Love Is In The Air. Ohje Toppiin löytyy täältä. Yhden valmiin luomuksen pitäisi nielaista 500 grammaa Drops Muskat -lankaa. Siis 10 kerää! Mie oon nyt asettanu itselleni ylevimmän tavoitteen hetkeen - neulon kerän päivässä, joten tänään topista pitäis olla jo 30% valmiina. (Kyllä, mie aloitin tämän heti ko sain edellisen postauksen julkistettua...) Tää aiheuttaa suurinta stressiä ikinä, koska tämänki päivän kerästä on vielä puolet jäljellä, ja jonku pitäis tää asunto tänään ehtiä mopatakin.


2) Haluan kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa, mutta en todellakaan ymmärrä silmukkaryhmien syvintä olemusta.

Toppiprojektin myötä ostin viimein tähän talouteen monet pyöröpuikot. Mulla on myös langat ja kaikki valikoituna - siis sen verran, että halvimmasta mahdollisesta langasta väkertäisin perussukat, koska kaikki kuitenkin ehkä menee pieleen. Oon tähän mennessä lukenu Magic Loop -ohjeita täältä, täältä ja täältä. Muutaman videonkin mie oon tästä aiheesta jo katellu, mutta en ymmärrä yhtikäs mitään. Oisko jollakulla tiedossa joku idioottivarma ohje?

3) Työt ois niinku loppu ny.


Tänään oli kesän viimeinen työpäivä. Sen kunniaksi mie olin töissä peräti tunnin etuajassa, ja ehdin napata kuvankin - eikös Maaningan kirkko olekin ihana! Kaks viikkoa mie oon nyt sitten ihan vaan lomalla. Sen jälkeen alkaakin tämän teologin viimeinen lukuvuosi, ja maisteriutumisen pitäis tapahtua kevään aikana. Melekosta!