Viimeksi mie päivitin blogia viikko sitten, ja sen jälkeen onkin elämä mennyt mullin mallin! Ensimmäistäkään sukkaa en tänä aikana oo saanut valmiiksi, koska tosiaankin viimeisen 7 vuorokauden aikana mie olen ollut osallisena auton hankinnassa, purkanut huonekaluja, kuskannut huonekaluja autoon, matkustanut Tampereelta Joensuuhun, kuskannut huonekaluja uuteen asuntoon, kasannut huonekaluja uudelleen, pakannut ja purkanut muuttolaatikoita, siivonnut kuin höyrypää ja lopulta asettunut maailman ihanimpaan uuteen kotiin. Tänään kävin palauttamassa vanhan asunnon avaimet ja nyt voisin vaikkapa asennoitua siihen, että jatkossa on ihan jatkuvalla syötöllä kaks kertaa enemmän siivottavaa kuin aiemmin.
Huomenna me [.....]
Ennen ensimmäistäkään kuvaa viimeisimmistä aikaansaannoksistani mie haluan hieman valittaa villasukan kutomisen kauheudesta. Tai no siis, normaalistihan se on mitä mieltäylentävintä puuhaa, mutta NYT SITTEN. Tähän liittyvä stoori alkoi jo ennen huhtikuun puoltaväliä, kun päätin käyttää vanhat langat tehokkaasti loppuun ennen uusien ostamista. Lankakorin pohjalta sitten löytyikin Novitan Pikkusiskoa kolmen kerän verran, ja päätin väkertää siitä äitille villasukat. Tein ensimmäisen sukan suhteellisen sutjakkaasti, vaikken ohuista langoista yhtään tykkääkään. Aloitin toisen, ja aika pian loppui ensimmäinen lankakerä. Olin ottamassa uutta käyttöön, mutta tajusin, että siinä kerässä lanka olikin huomattavasti ohuempaa [.....]
Siitä on jo muutama kuukausi aikaa, ko mie ostaa hurautin pari kerää 7 Veljestä Nostalgia -lankaa ihan vaan siitä syystä, että se makso euron per kerä. Väristä en tykänny sitten yhtään, ja päätin lahjoittaa kyseiset kerät Henkalle. Puolet langasta sitten menikin sen myötä muuan körttisukkiin. Minun ihmeteltäväksi jäi kuitenkin vielä yksi kokonainen kerä ja vähän ylikin, eikä mulla ollu mitään havaintoa siitä, mitä kyseisestä langasta vois mahdollisesti väkertää. Mie etsiskelin vinkkejä facebookin Voihan villasukka! -ryhmästä ja ties vaikka mistä muualta, muttei sekään oikein auttanu. Sitten päätin tehä semmoiset sukat, mitkä [.....]
Viime kuun loppupuolella mie höpöttelin muuan postauksessa bambuisista Humble brush -hammasharjoista. Nyt mie siirryin modernille aikakaudelle kutomisenkin saralla ja tein vihdoin kokonaisen tiskirätin bambulangasta. Tai no, oikeastaan lanka oli Blend bamboota eli 70-prosenttista bambua, höysteenä puuvillaa. Muuten ei varmaan ois tullut tilattua, mutta sitä sai lankaostoksilla kaupanpäälliseksi. Nyt siis luvassa käyttäjäkokemuksia!
Tiskirätti on jonkinasteista pitsineuletta, koska ainaoikea ja sileä neule on niin tappavan tylsiä tehä. Ohjeen löysin ihan vahingossa täältä.
Koska vakituinen valokuvaajani on hetkellisesti muilla mailla, niin yritin turvautua omiin kykyihini ja lavastin kukkapuskan tiskialtaan reunalle. Uskottavaa, eikö totta?
Nää kaikennäköiset kestotiskirätit ei [.....]
Heti alkuun muutama sana väärinkäsitysten ja sydänhalvausten välttämiseksi - tän postauksen otsikon perusteella ei tule päätellä mitään minun siviilisäädyn muutoksista. Mie en ole siis mennä hurauttamassa naimisiin nytjaheti, mutta meleko hurmaavan idean mie keksin perustuen sille olettamukselle, että jonain päivänä minunkin häitä tanssitaan. Jutun nimi on siis virkattu häämekko. Ideassani aika keskeistä on myös se, että haluaisin virkata sen ihan ite. Tein tässä alustavaa tutkimusta siitä, että jos oikein komean koltun haluaa, niin sitä täytyis aika lailla täyspäiväisesti virkata viitisen kuukautta, että sen sais valmiiksi. Homman kesto mitataan [.....]
Melekosta
Sainpas viimein parikin käsityöjuttuhuttua valamiiksi! Ensiksi päivänvalon näki kaulahuivi, josta oli jo pieni välähdys aiemmassa postauksessa. Huivi sai alkunsa, kun mie yritin keksiä käyttöä tylsille Novitan Rose mohair -langoille. Löysin sitten ohjeen vahingossa täältä. Tää oli aika helppo kutoa, mutta muuten ihan pyllystä - Rose mohair on ällön tuntuista ja huivin tekeminen muuttuu ajan kanssa aina vähän tylsäksi.
Pääsin kokeilemaan ekaa kertaa pingotustakin! Oli aika jännittävää. Lopputulos ei ehkä ollu täydellinen, mutta koska en saanu nuppineulaa silmääni, niin oon ihan tyytyväinen. Seuraavassa siis useampi kuva huiveroisesta, joka hamassa tulevaisuudessa menee jollekulle [.....]
Tyynynpäällistä pukkaa jälleen kerran! Mie oon nyt ihastunut virkkaamiseen, kun kokoaikaisesta kutomisesta on nyt parin välipäivänkin jälkeen osa sormista ihan tunnottomina. Kaulahuivi ja villasukat odottavat siis valmistumistaan vielä hetken, koska tän homman mie haluan ekaksi saaha valmiiksi.
Mie oon siis väkertänyt omAkoppa-blogin ohjeella virkattuja kukkaneliöitä valkoisesta seiskaveikasta ja vaaleanpunaisesta Sportsraggin jämästä. Etuosan pitäis valmistua tänään, mutta vielä on mietinnässä, että millä tyylillä väännän takaosan - lisää kukkaneliöitä vai suurehko isoäidin neliö vai vai vai?
Ai niin, niistä aiemmin mainituista villasukista yksi juttu - Novitan Pikkusisko yllätti minut erittäin masentavalla tavalla, ja toisen [.....]
Mie oon hehkuttanut graduni valmistumista facebookissa ja pitkin maailmaa, mutta täytyy se vielä täälläkin kertoa - gradun lopullinen versio lähti tarkastukseen 30.4! Tästä johtuen minun piti muokata Bloggerin profiilitekstiäkin. Jo alkoi elämä muuttumaan siis.
Gradun ohella mie oon tässä viime päivinä (melkeinpä viikkoina) väkertänyt muutamaakin ikuisuusprojektia, joista kahdesta välähdys alla. Päätin tuhota karmaisevat Novitan Rose mohair -langat, joista saankin kaksi kerää käytettyä huivintapaiseen. Mustat Pikkusisko-langat tungen sukkiin, vaikken mustista villasukista tykkää niin yhtään. Yritän niihin jotain pitsipintaakin tehä, mutta eihän se mustasta näy mihinkään. No, tuleepahan käytettyä.
Jotain ihan pientä [.....]